Vuosi 2015 alkoi kuinkas muuten kuin juhlien merkeissä. Nämä juhlat tosin eivät olleet uudenvuodenjuhlat vaan ystäväni syntymäpäivät. Juhlimme niitä 60-luvun hengessä. Päänvaivaa syntyi tietysti asusta. Mikä 60-luvun tyyleistä miellyttäisi itseäni? Erilaisia pukeutumistyylejä oli 60-luvullakin hyvin paljon, puhutaanko vuosikymmenen alkupuolesta vai lopusta. Päätin valita ensin henkilön ja sitten vasta mallin puvulleni. Jacqueline Kennedyn tyyli on aina miellyttänyt minua, joten päätin tutkia kuvia, joita hänestä on otettu.

Lopulta päätin soveltaa löytämääni mallia kaapista löytyneisiin kankaisiin. Minulla oli ohutta mustaa vuorikangasta ja pitsiä. Pitsin kaunista reunaa halusin käyttää sekä helmassa, pääntiessä että hihansuissa. Olin siis päättänyt lisätä löytyneeseen malliin puolipitkät hihat. Talven juhlissa tämä on hyvin perusteltua.

Arvostan vaatteessa sitä, että se on mukava päällä. Vaatteen pitää tuntua omalta; sen tulee istua hyvin ja sen pitää olla itsensä näköinen. Omalle tyylilleen kannattaa olla uskollinen. Mikä sen kauheampaa kuin viettää monta tuntia juhlissa asussa, joka ei sovi omaan tyyliin tai ei istu. Saattaa syntyä tunne, että olisi mielummin josskin muualla kuin juhlissa.

Nyt kuitenkin menemme kovaa vauhtia kohti kevättä. Talvi alkaa kuukauden kuluttua taittumaan ja minuakin odottavat muutamat häihin liittyvät projektit. Ihanaa, kun on jotain uutta tiedossa. Uudet luovat jutut ovat kyllä sellainen energianlähde, että niillä jaksaa mennä eteenpäin.

Pian matkaan viideksi päiväksi Pariisiin ja odotan innolla, mitä elämyksiä kaupungilla on tarjota näin kevään alkuun!