Kaavoihin kangistumatta

Edessäni on pitkä ja mielenkiintoinen prosessi hääpuvun suunnittelun ja toteutuksen merkeissä. Ensimmäiset ajatukset tästä työstä syntyivät jo viime kesänä. Nyt viemme prosessia eteenpäin askel askeleelta. Ensimmäiset askeleemme otimme marraskuussa 2014, jolloin suunnittelimme mallin ja hankimme kankaat.

 

Askellus on edennyt seuraavaan vaiheeseen. Ensimmäisessä sovituksessa sovitin puvun peruskaavan, jossa katsoin, että kaavanmuodot ja linjat ovat kohdillaan. Tämän sovituksen jälkeen aloitin varsinaisen kaavoituksen. Tässä kohdin voidaan todellakin käyttää sanontaa ”kaavoihin kangistumatta”, sillä luovuutta ja tarkkuutta oli pistettävä jakoon. Viime viikolla kirjoiteltiin suomenkielestä ja käsityösanastosta, mahtaakohan ”kaavoihin kangistumatta” kuulua tähän sanastoon. 

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/03/24/kuontalo-kuosissa-kasityotermit-elavat-huulillamme

   

 

Kaavoituksen jälkeen ompelin protomallin tulevasta puvusta. Samalla pystyin miettimään, miten tulen toteuttamaan tietyt tekniset ratkaisut ja yksityiskohdat. Käsityöprosessit ovat siitä armollisia, että ne elävät tekemisen edetessä. Toteutusta voi ohjata haluamaansa suuntaan, joka poistamalla tai lisäämällä siihen haluamiaan elementtejä. Tällä kertaa yllätys tulee löytymään helmasta.

 

Rauhallisin askelin ja joogahengitysten avulla, siirryn seuraavaan vaiheeseen vasta toukokuussa. Siihen asti tämä puku ja sen tekijä saavat hengähtää!

Lintukoto

Voi, jospa jokaiselle ihmiselle löytyisi oma lintukotonsa. Paikka, jossa levätä ja ladata akkuja. Paikka, jossa olisi hyvä olla. 

  

”Lintukoto on myyttinen paikka, joka sijaitsi suomalaisen kansanperinteen mukaan kaukana etelässä ja lounaassa, maailman reunalla tai kohdassa, jossa taivaankansi ja maanpinta kohtaavat. Muuttolinnut muuttivat talveksi lintukotoon linnunrataa seuraten, ja ihmissielukin saattoi ehkä vaeltaa sinne kuoltuaan. Lintukodossa kaikki oli pientä, johtuen ehkä taivaankannen reunan läheisyydestä ja ahtaasta tilasta. Lintukoto saattoi sijaita myös taivaankannen reunojen ulkopuolella, jolloin sinne pääsi kulkemaan taivaankannen reunan ali, ikään kuin teltan helman alta”.

  

Viikolla valmistimme eräässä kauniissa kodissa taiteen keskellä lankamunia. Puhalsimme pieniin ilmapalloihin ilmaa, kieputimme lankaa ympärille ja upotimme munat liima-vesi-seokseen. Munat saivat kuivua vuorokauden, jonka jälkeen ilmapallot voitiin poistaa. Näitä uuden elämän symboleita pitää ehdottomasti valmistaa pääsiäiseksi lisää, sen verran hauskasta touhusta oli kyse. 

Hyvää palmusunnuntaita ja pääsiäisen odotusta!

Kaukana paha maailma

”Koulussa jaksaa käydä viikon, kun tietää, että perjantaina on kässää”, näin tokaisi eräs 12-vuotias tyttö minulle. Saan olla ilokseni seuraamassa tätä ihanaa aherrusta ja intoa, joka lähtee näistä nuorista tytöistä. Tammikuussa hankituista kankaista alkaa syntyä ihania mekkoja kevään juhliin. 

 

Tytöt ompelevat, sovittavat, kuvaavat, seuraavat muiden työskentelyä, ihailevat ja kehuvat toisiaan. Joku lähettää kuvan äidilleen ja tästä kuulen mm. kuntosalilla ollessani. Samaan aikaan mediassa tulee kauheita uutisia lento-onnettomuudesta, joka ei onneksi kosketa näiden nuorten maailmaa. Nämä elävät vielä vaaleanpunaista unelmaansa ja hyvä niin.  

 

Tänään saimme myös tietoiskua Earth hour 2015 -tapahtumasta. Keskustelimme ilmastonmuutoksesta ja asioista, jotka nopeuttavat maapallon lämpenemistä. Onneksi näillä tyttöjen itse valmistamilla mekoilla on huomattavasti pienempi hiilijalanjälki, kuin Aasiassa tuotetuilla mekoilla. Moni välikäsi jää käyttämättä, kun tuotamme itse, jos emme kaikkea, niin ainakin osan kuluttamista tuotteistamme. 

 

Taito on asia, jota ei opita hetkessä. Taito syntyy pitkäjänteisestä työskentelystä, halusta ja tahdosta oppia jotakin uutta. Taito syntyy rohkeudesta hypätä tuntemattomaan. Taitoa syntyy, kun sille annetaan mahdollisuus tulla esiin. 

Onneksi löytyy vielä ihmisiä, jotka arvostavat taidon kehittymistä ja mahdollistavat taidon siirtymisen sukupolvelta toiselle!

Blingbling-lauantai

  

Uusi tuttavuuteni on ”lämpökynä”, jonka avulla voidaan kiinnittää strasseja. Tällä kynällä on huomattavasti helpompaa kiinnittää strassit kuin liimalla. Eilisen oopperan Ovelan ketun jälkeen strassitus sujui muutenkin kuin tanssi, sillä tämä strassitus on ihana uusi luovuuden kohde. Onneksi on ihmisiä, jotka mieIellään ulkoistavat tämän tehtävän niille, jotka tekevät sen ilolla.

  

Muutama viikko sitten asiakas tuli luokseni puvun ja pussin kanssa. Hän oli ehdottomasti sitä miltä, että joku muu kuin hän strassittaa hänen tyttärensä kisapuvun. Asiakas oli hankkinut kaikki tarvikkeet valmiiksi lämpökynää myöden, joten tehtävä oli minulle melko helppo, mutta aikaa vievä. Olin saanut melko vapaamuotoiset ohjeet koristeluun, joten tämä oli myös positiivinen asia. Sain käyttää omaa harkintaa ja luovuutta koristeluun. 

 

Puvun yläosa muodostui bolerosta ja topista. Sain ohjeeksi koristella erikoissomistein boleron etumuksen sekä hihansuut. Halusin käyttää melko suoria ja vinoja linjoja strassien kiinnityksessä, koska alaosan housuissa on salmiakkiruudutus. Pyöreät muodot jäivät käyttämättä. Keltaisia strasseja ripottelin kuin sadepisaroita ilman minkäänlaista järjestystä.

  

Housuosan vyötäröön tuli kiinnittää somisteet vyömäiseen muotoon. Isot näyttävät kivet sekä pienen pienet strassit sitoivat kuviot yhtenäiseen muotoon. Mielestäni yksinkertainen, mutta kaunis kuviointi onnistui hyvin. Olen erityisen tyytyväinen tähän koristelukokemukseen ja toivon saavani näitä lisää. 

Melko herkullista työtä ja todellakin arjesta irroittavaa!

Pala Pariisia ja kevään odotusta

Käväisin helmikuussa lataamassa akkujani Pariisissa. Matka oli tyttöjen matka täynnä shoppailua, kulttuuria ja leivonnaisia. Helppo ja huoleton matkaseurue mukautui toistensa toiveisiin, joten jokainen matkalainen nautti varmasti matkastaan. Itselleni parasta antia oli ehdottomasti Orsayn taidemuseo. Taide ja kulttuuri ylipäätään innoittaa ja auttaa ajattelemaan luovasti työssä kuin työssä, siitä kiittäminen taiteilijoita.

  

Si-Ras Design-kevääni tulee olemaan melko työntäyteinen. Päiväni tosin täyttyvät vähän erilaisesta työstä kuin vapaa-aikani Si-Ras Designin parissa. Toki olen pystynyt ujuttamaan päivätyöhöni myös juhlamekkojen suunnittelua ja valmistusta, mutta tämä tapahtuu 12-vuotiaiden tyttöjen ohjaamisen merkeissä. Siinä vasta mekkotehdasta kerrakseen, mutta erittäin taitavaa ja innostunutta sellaista. Koko projekti alkoi yhteisestä matkasta kangaskauppaan. Siitä palautumiseen tarvittiin monta kuppia kahvia suosikki mukista.

  

Tänään aloitin aamuni ompelemalla asiakkaalleni terassikalusteiden suojapeitteen. Asiakkaan vanha peite oli auringon, tuulen ja sateen pieksämä, parhaat päivänsä nähnyt. Kangas oli alkujaankin melko ohutta, joten nyt haluttiinkin teettää edellistä laadukkaampi suoja. Tässä onnistuttiin ja asiakas sai samantien uuden suojan käyttöön kalusteilleen. 

Tänään taisi käynnistyä minun kevään suunnittelun ja toteutuksen flow!