Lahja kummitytölle

Helmikuuussa kummityttöni kyseli minulta, voisiko hän teettää minulla valmistujaispuvun. Ei tarvinnut montaa kertaa miettiä, kun vastaus oli valmis. Lupasin tehdä hänelle puvun lahjaksi. Jätimme suunnitelman hautumaan kuukaudeksi. Molemmat kävivät omilla tahoillaan Ranskassa, minä Pariisissa ja kummityttöni Lyonissa. Reissujen jälkeen suuntasimme kangaskauppaan. 

 

Ranskasta löytyneet kengät olivat suunnitelman lähtökohta. Lisäksi puvussa tulisi olla värejä, keveyttä ja pituutta. Suunnitelman tekeminen ja materiaalien valinta on aina kompromisseja täynnä, mutta helpottaa kun ottaa kynän käteen. Muutaman luonnoksen jälkeen malli alkoi hahmottua.

  

Sunnuntaina aloitin puvun valmistuksen. Kummityttöni tuli sovittamaan sovituskappaletta ja odotti kunnes sain ommeltua puvun yläosan valmiiksi, jotta pystyisin asettelemaan silkkisifongin oikealle paikalle. Muotoilu vaatii melkeimpä asiakkaan itsensä, jotta laskokset ja olkaimien pituudet olisivat sopivat.

  

Jatkoin sunnuntaina vielä helman ompelua ja vuoritusta. Vuorin erikoisuutena on helman punainen väri. Halusin tehdä helmasta edestä lyhyemmän ja takaa pidemmän, näin takahelma näkyy vuorin puolelta punaisena. Helmaan lisätty silkkisifonki tuo pukuun tarvittavaa keveyttä. Sifonki on takaa pidempi ja edestä lyhyempi kuin puvun helma.  

 

Maanantaina aamukahvin jälkeen aloin työstää pukua eteenpäin. Ompelin pukuun vetoketjun sekä viimeistelin vuorituksen.  Olimme sopineet kummityttöni kanssa sovituksen yhdeksi. Hänen yllätyksekseen pyysin häntä sovituksen lisäksi myös kuvattavaksi.  

   

  

  

   

Tämä lahjaprojekti on ollut erityisen kiva toteuttaa. Sain viettää laatuaikaa kummityttöni kanssa, jutella opinnoista, työstä ja tulevaisuudesta.  

   

Ihanaa olla kummitäti!

Pääsiäisen tapahtumia

Elämä ei todellakaan ole tylsää, vaan osaa yllättää monelta suunnalta. Lomani alkoi torstaina, jolloin lähdin kohti Tukholmaa. Tukholmassa aika kului leppoisasti kahvitellen, kävellen ja näyteikkunoita sekä liikkeitä aistien. Aloitin  kaupunkikierrokseni Östermalmilta ja tarkemmin  sanottuna MOOD STOCKHOLM -ostoskeskuksesta.  

 

Syy siihen, että menin MOODiin, oli Leila’s General Store. Pidän suunnattomasti leipomisesta ja seurailen mielelläni Leilaa facebookissa. Käyn toisinaan Leilan sivuilla ihailemassa leivontavälineitä ja astioita. Nyt oli tilaisuus päästä ihan oikeaan liikkeeseen ja ostaa jotain pientä kotiintuomiseksi. 

 

Tällä kertaa jäivät vaatteet ja sisustus vähemmälle huomiolle. Tosin näyteikkunoilta ei voi välttyä. Vaatteiden suhteen mielenkiintoisin näyteikkuna oli ehdottomasti MOODin vintageliike.

Tukholma tuli nähtyä pieneltä osin ja käveltynä kauniissa puolipilvisessä säässä. Aurinko pilkahteli pilvien raoista, toisin kuin täällä kotona, räntää tulee taivaantäydeltä. Hyvä syy istua kotisohvalla ystäväni Bijoun kanssa ja selata sisustuslehtiä.

 

Postilaatikossa iloseksi yllätyksekseni oli uusin Avotakka ja Design Stories – lehdet. Molemmat olivat sisällöltään kiinnostavia ja freesejä.  Tukholmassa kävellesseni pohdin itsekseni suhdettani kauniisiin rakennuksiin, sisustukseen ja ylipäätään ympärilläni olevaan maailmaan. Sille ei yksinkertaisesti voi mitään, että katsoo maailmaa visualistin silmin, aina jokin projekti mielessä. 

Kotiin päästyäni, vastassa olikin melkoinen projekti. Kotimme oli yllättänyt vesivahinko. Onneksi vahingot eivät ole mittavat, vaikka vesi peittikin miltei 60 neliötä. Olin samana iltana katsellut lumoutuneena Tukholman kaunista saaristoa ja merta, autuaan tietämättömänä, mitä kotona tapahtuu. 

 

Vesi pysyköön merissä, järvissä ja joissa!