Helmikuuussa kummityttöni kyseli minulta, voisiko hän teettää minulla valmistujaispuvun. Ei tarvinnut montaa kertaa miettiä, kun vastaus oli valmis. Lupasin tehdä hänelle puvun lahjaksi. Jätimme suunnitelman hautumaan kuukaudeksi. Molemmat kävivät omilla tahoillaan Ranskassa, minä Pariisissa ja kummityttöni Lyonissa. Reissujen jälkeen suuntasimme kangaskauppaan. 

 

Ranskasta löytyneet kengät olivat suunnitelman lähtökohta. Lisäksi puvussa tulisi olla värejä, keveyttä ja pituutta. Suunnitelman tekeminen ja materiaalien valinta on aina kompromisseja täynnä, mutta helpottaa kun ottaa kynän käteen. Muutaman luonnoksen jälkeen malli alkoi hahmottua.

  

Sunnuntaina aloitin puvun valmistuksen. Kummityttöni tuli sovittamaan sovituskappaletta ja odotti kunnes sain ommeltua puvun yläosan valmiiksi, jotta pystyisin asettelemaan silkkisifongin oikealle paikalle. Muotoilu vaatii melkeimpä asiakkaan itsensä, jotta laskokset ja olkaimien pituudet olisivat sopivat.

  

Jatkoin sunnuntaina vielä helman ompelua ja vuoritusta. Vuorin erikoisuutena on helman punainen väri. Halusin tehdä helmasta edestä lyhyemmän ja takaa pidemmän, näin takahelma näkyy vuorin puolelta punaisena. Helmaan lisätty silkkisifonki tuo pukuun tarvittavaa keveyttä. Sifonki on takaa pidempi ja edestä lyhyempi kuin puvun helma.  

 

Maanantaina aamukahvin jälkeen aloin työstää pukua eteenpäin. Ompelin pukuun vetoketjun sekä viimeistelin vuorituksen.  Olimme sopineet kummityttöni kanssa sovituksen yhdeksi. Hänen yllätyksekseen pyysin häntä sovituksen lisäksi myös kuvattavaksi.  

   

  

  

   

Tämä lahjaprojekti on ollut erityisen kiva toteuttaa. Sain viettää laatuaikaa kummityttöni kanssa, jutella opinnoista, työstä ja tulevaisuudesta.  

   

Ihanaa olla kummitäti!