Kuukausi: elokuu 2015

Keijun mekko

Kirjoitettu Kategoriassa Juhlapuvut, Mekot ja muut vaatteet, Suunnittelua ja toteutustaKommentoi

Joskus asiat vaan etenevät parhaalla mahdollisella tavalla kiireestä huolimatta. Niin kävi tämän tilaustyön kanssa. Ensimmäinen viesti mekkohuolesta taisi tulla muutama viikko sitten. Kankaat hankimme viime maanantaina ja itse mekon ompelin tänä aamuna.

Mekon helma oli täysi kellohelma. Koko mekko oli vuoritettu valkoisella satiinilla, eikä saumavaroja jäänyt näkyville. Mekko ommeltiin niin sanotusti pussiksi.


 Jännittävintä koko prosessissa oli tietysti se, että valmiita kaavoja ei ollut, asiakas oli hyvin siro ja halusin tehdä mekon valmiiksi yhdillä mittauksilla. Kun yläosa oli valmis, päätin kaventaa sivuista vielä yhden sentin. Oli pakko luottaa mittanauhaan.


Muokkasin alkuperäisiä kaavoja täysin mututuntumalla, poistin ja lisäilin senttejä sen mukaan, mitä oletin olevan sopivaa. Kyseessä ei ollut täysi-ikäinen lady vaan nuori neiti. Kädentiet ovat pienemmät, kaula kapeampi ja lukuisia muita pikku yksityiskohtia.


Luonnollisesti yksillä mittauksilla ja kertatapaamisella valmistettu mekko aiheutti hieman ylimääräisiä sydämen tykytyksiä sovituksen kohdalla, mutta onneksi puku istui erinomaisesti. Ja kaikkein hienointa oli nähdä niin kaunis, aito ja luonnollinen hymy mekon kantajan kasvoilla.


Jo iltaan mennessä mekko löysi tiensä omistajansa ylle ja niin sekä mekon tekijä että kantaja saivat olla tyytyväisiä lopputulokseen!

Helppo innostua  

Kirjoitettu Kategoriassa Suunnittelua ja toteutustaKommentoi

Miten luontevaa onkaan kävellä Yliopistonkadun Eurokankaaseen, astua pää tyhjänä liikkeeseen ja poistua tunnin jälkeen pää täynnä suunnitelmia. Näin minulle kävi jälleen kerran.

 

Minun oli tarkoitus suunnitella ja valita kankaat konfirmaatiomekkoon. Aluksi katselin pelkästään erilaisia valkoisia kankaita. Ehdin jo innostua kankaista, joissa oli mielenkiintoisia pintastruktuureja. Jos itselläni olisi ollut tarve ostaa valkoista kangasta, olisin päätynyt ihanaan silkkiin. Tässä kankaassa oli mielenkiintoisia kohokuvioita, jotka muodostivat vähän ruusumaisen pinnan.

Kuinka ollakaan tapasin nuoren asiakkaani, joka halusikin jotain aivan muuta, mitä olin ajatellut. Mekossa tuli olla väriä, raskautta ja veistoksellisuutta. Näin ollen oma mielikuva mekosta lensi välittömästi romukoppaan ja uusia ideoita alkoi sadella. Nyt alkoi mallin täsmennys ja armoton kankaiden metsästys niin vaatetus- kuin sisustuskankaiden puolelta.


Kankaiden valinta vaati aikaa ja kärsivällisyyttä. Kierreltyämme ja vertailtuamme useita eri kankaita toisiinsa, löysimme vihdoin sopivat materiaalit. Nuoresta asiakkaastani huomasi välittömästi varmuuden ja innon, kun ongelma ratkesi. Itsekin olin erittäin tyytyväinen valintoihin. Puvusta tulee kaksinkertainen, sisäpuoli on vaaleaa satiinia ja ulkopuoli ihanaa hempeän vihreää ruusukuvioista kangasta.
 

Tuskin maltan odottaa, että pääsen kankaisiin käsiksi ja ompelemaan tätä ihanaa uutta suloista luomusta!

Elokuun morsian 2015

Kirjoitettu Kategoriassa Hääpuvut, Suunnittelua ja toteutustaKommentoi

Itselleni ehkä jännittävin hetki yrittäjätyöni puolesta oli tämän vuoden elokuun ensimmäinen päivä. Tuolloin vihittiin avioliittoon nuori kaunis nainen, jonka morsiuspuvun sain valmistaa. Tämän morsiuspuvun valmistushan alkoi jo marraskuussa 2014. 

   
 

Tuolloin marraskuussa kävimme sovittamassa erilaisia morsiuspukuja ja kartoitimme asioita, mitä morsian halusi omassa puvussaan olevan. Puvun tuli olla laskostettu, kevyt, ilman erillisiä koristeita sekä mausteena hieman pitsiä. Mallin tuli olla vartalonmyötäinen ja helmaa kohden levenevä. Valmispukujen raskaus ja muovimaisuus ei miellyttänyt. Lisäksi pukuihin joutuu usein tekemään mittavia muutoksia, vaikkakin ne on yritetty valmistaa vartalolle kuin vartalolle sopiviksi. Kahvittelun aikana suunnitelma täsmentyi ja lähdimme hankkimaan kankaita. Kankaissa satsasimme kauniiseen pitsiin, jonka löysimme Villisilkistä, muut kankaat hankimme Helsingin keskustan Eurokankaasta.

  
Puvun ensimmäinen sovitus taisi olla maaliskuussa, jolloin valmistin puvusta protomallin. Protomallin avulla pystyimme tarkastamaan istuvuuden, leikkauslinjat sekä muut puvun kannalta tärkeät yksityiskohdat. Itse morsiuspuku alkoi valmistua maalis-toukokuun aikana. Toukokuussa sovitimme valmistuvaa pukua. 

  
Kesäkuun alussa puku alkoikin olla miltei valmis. Puvun helmasta tuli kaksikertainen siten, että päällihelma on sivusta lyhyempi ja saa liikkua vapaasti alaheman päällä. Edellisessä sovituksessa helma oli keskeneräinen, enkä ollut tarpeeksi selkeästi selostanut, että tuolloin näkyvillä ollut tylli jäisi helman alle. Morsian oli hieman epäillyt jäisikö tylli näkyviin ja oli varsin tyytyväinen nähtyään helmaratkaisun kesäkuussa.

    

Viimeisenä yksityiskohtana rakensin puvun selkäosan, jossa oli sekä vetoketju että napitus. Tämä oli puvussa kaikkein haastavin osuus, koska puvussa ei ollut takasaumaa vaan halkio. Takasauman puuttuminen oli myös mitoituksen kannalta haastavaa, puvun tuli olla juuri sopivan kokoinen. Lopputulokseen ja teknisiin ratkaisuihin sekä puvun takaosan vetoketju-napitus-rakennelmaan olin erityisen tyytyväinen. Onnistuin mielestäni näissä haastavissa ja aikaavievissä yksityiskohdissa.

  
  
Tämän työn valmistaminen oli hyvin pitkä ja intensiivinen prosessi. Kun sain ensimmäiset kuvat tästä onnea säteilevästä morsiamesta, niin kaikki se työ, mitä teimme, oli tuon arvoista. Koko tuona kauniina elokuisena päivänä huomasin ajatuksissani karkaavan morsiamen matkaan. 

  
Puvun laskokset rakensin kaavoittamalla. Laskokset olisi voinut myös laskostaa morsiamen päälle, jolloin kankaan ominaisuudet olisi voitu ottaa paremmin huomioon, mutta tämä olisi vaatinut morsiamen läsnäoloa useamman tunnin. Tästä syystä päädyin kaavoitukseen ja kyllähän sekin toimi.

  
  
Vieläkin katsoessani kuvia saatan liikuttua ja tuntea suurta kiitollisuutta, että sain valmistaa juuri tämän puvun!

Keskikesän muistoja

Kirjoitettu Kategoriassa Juhlapuvut, Kierrätystuotteet, Mekot ja muut vaatteet, Sisustus, Suunnittelua ja toteutustaKommentoi

Viileä ja sateinen alkukesä mahdollisti minulle sisällä olemisen ja keskittymisen erilaisiin ompeluhommiin. Tallinnasta hankkimani pellavat muuttivat muotoaan sekä vaatteiksi että sisustustekstiileiksi. Valmistin itselleni sellaisia vaatteita, että voin yhdistellä niistä erilaisia asukokonaisuuksia. Nämä mallit ovat niin ajattomia, että niitä voi käyttää useammankin vuoden. Taisi ystävänikin saada muutaman pellavavaatteen.

  
Viime viikolla sain kassillisen vanhoja pellavia, joista pitäisi rakennella kaksi kylpytakkia. Nämä kierrätyskankaista tehtävät kylpytakin taitavat kohta muodostua kestosuosikeiksi ja enkä pistä yhtään pahakseni, jos näin kävisi.

  
Kesä ei ollut pelkästään pellavatekstiilien parissa pyörimistä. Minulla oli myös muutama sisustustekstiiliprojekti Finlaysonin kanssa. Valmistin 20 sisustustyynyä Tomppa-kankaasta sekä kaksi mustaa patjanpäällistä messuja varten. 

  
Sain keväällä ihanan silkkikankaan Istanbulista. Tämä kangas innoitti minua tilaamaan syksyksi matkan Istanbuliin. Nyt vaan jännitän, että onnistuuko matka maan kireän poliittisen tilanteen vuoksi. Näistä Istanbulin kankaista valmistin sekä itselleni että ystävälleni mekkoja. Täytyy todeta, että silkki on edelleen materiaalina vertaansa vailla. Mikään muu materiaali ei ole niin hienostunut kiilloltaan, tunnultaan ja käyttöominaisuuksiltaan, kuin silkki – taivaalinen materiaali. 

 
Tulen kuvaamaan mekot vielä ystäväni yllä, mutta en malta olla laittamatta kuvia jo nyt näistä juhlavaatteista. Toinen mekoista on ohutta läpikuultavaa silkkisifonkia ja toinen on ohutta sähkönsinistä silkkikreppiä. Molemmat materiaalit laskeutuvat kauniisti ja olivat erinomaisia työstää. 

  
Näin kesän lopussa näyttäisi siltä, että minun työt alkavat lisääntyä sekä varsinaisessa virkatyössä että niin sanottuna yksityisyrittäjänä. Mekkojen lyhennyksiä näyttää riittävän, ja maanantaina aloitankin erään konfirmaatiomekon suunnittelun ja materiaalien hankinnan. Mielenkiinnolla odotan tätä uutta pikku proggista. Onneksi näiden töiden ohella olen voinut kaivaa puikot esiin ja neuloa muutamat olga-sukat rentoutuakseni.

   
  

Vaikka perustin aikanaan yritykseni siksi, että voin harrastaa käsitöiden tekemistä, niin tuntuu siltä, että tämä alkaa välillä tuntua jopa työltä!