Pääsin viettämään lokakuussa neljän päivän kaupunkiloman Istanbulissa. Kaupunki osoittautui todellakin matkustamisen arvoiseksi.
Ensimmäisenä päivänä kiertelimme vanhan kaupungin kulttuurikohteissa Sinisessä Moskeijassa ja Topkapissa. Molemmat kohteet lumosivat kävijänsä kauneudellaan.
Suunnitelmissani oli tutustua myös Istanbulin kangaskauppojen kangasvalikoimiin. Olin saanut ystävältäni osoitteen hyvästä silkkikaupasta, joten lomamme toisena päivänä suuntasimme uudelle puolelle kangasostoksille. Ongelmana ei suinkaan ollut vähäinen valikoima saatikka hinnat vaan kankaiden runsas määrä, mistä valita.

Saman kadun varrelta löysin muutaman muunkin kangaskaupan. Yhdessä näistä liikkeistä myytiin paljetti -ja pitsikankaita. Edellisellä viikolla olin ostanut samaa paljettikangasta yli 40 euron metrihinnalla Suomessa, kun puolestaan täysin sama kangas maksoi Istanbulissa 6 euroa metriltä.
Ehdoton suosikkini kangaskaupoista oli Bagzibagli. Liikkeessä oli huikea valikoima laadukkaita erikoiskankaita ja mikä parasta – erinomainen palvelu. Ostin ihanaa tuhkan sinistä villakreppiä sekä upeaa metallisilkkiä.
Ohessa muutama kuva hyllyistä, jotka notkuivat upeista kankaista, myös näyteikkuna oli näkemisen arvoinen. Näyteikkunan upeat kankaat vetivät väkisinkin sisälle.
Haikeudella jään muistelemaan näitä upeita liikkeitä sekä odotan innolla seuraavaa matkaa tähän kaupunkiin. Istanbul oli tarjonnut tähän mennessä niin kulttuurielämyksiä kuin myös hyvää palvelua. Matkamme kuitenkin jatkui taksilla satamaan ja satamasta veneellä Aasian puolelle.
Lomamme viimeisenä päivänä, kuin vahingossa, tutustuin Jennifer’s hamamiin. Liike, tuotteet, liikeidea sekä palvelu olivat jälleen kerran mykistäviä. En tiedä miksi juuri tällä matkalla olen kokenut sekä tuotteiden hyvän laadun että palvelun ihan erityisen mieleenpainuvaksi – täällä viileässä pohjolassa on tainnut unohtua kaupankäynnin kulmakivet.
Jennifer’s hamamista tarttui mukaan muutama kylpytakki sekä ihana pehmeä puuvillahuivi, jonka myyjä sitoi kaulaani. Lopuksi samaiselta basaarikujalta ostin kassillisen teetä sekä mausteita, jotta pääsen valmistelemaan tulevan talven pimeinä viikonloppuina erinomaisia turkkilaisia meze-illallisia.
Päätin matkani 1550-luvulla rakennetetussa Ayasofian hamamissa. Kokemus oli yhtä ainutlaatuinen ja mieleenpainuva kuin koko matka sinällään.
Elokuussa tapahtuneiden levottomuuksien johdosta olin perua koko matkan, onneksi näin ei käynyt!