Somemarkkinointia, kudontaa ja virkkauksen villitystä

Miten helppoa onkaan innostua kädentaidoista. Yksi sanoo yhtä, toinen jatkaa ja kohta on kolmas sekä neljäs käsitöistä hurahtanut keskustelemassa. Näin kävi viime viikolla, kun aloimme viritellä keskustelua pöytäkangaspuilla kutomisesta. Nyt tarvitaan vain ekskursio Espoon Menitaan.

  
Menitan fb-sivuilla oli tarjous trikookuteista. Yksi kartio maksoi 5€ ja värejä oli runsaasti tarjolla. Kassalta tarttui mukaan Molla Millsin kirja Virkkuri. 

  
Kotiin päästyäni oli pakko kaivaa koukku esiin ja aloittaa pitsimaton virkkaus. Nyt olen jälleen koukussa tähän lajiin.

  
Matto kuulemma valmistuu kahdessa illassa. Harmi, että olen matkalla seuraavat kaksi päivää, joten matto joutuu odottamaan valmistumistaan.

 
Menitasta löytyi myös taivaallisen ihania Amy Butler ja Kaffe Fasset -kankaita. Valitettavasti kankaat saivat tällä kertaa jäädä hyllyille odottamaan seuraavaa käyntiä.  

   
Mukaan Menitasta lähti loimilangat pöytäkangaspuihin, kassillinen trikookuteita ja Molla Millsin Virkkuri. Näillä elää taas jonkun aikaa.

Eläköön kädentaidot!

Lukemista, luontoa ja lankaa

Viikonlopusta muodostui mielenkiintoinen kombo. Sen sijaan, että olisin viettänyt viikonloppua kaupungissa, päätinkin pysähtyä kirjan ääreen. Sain käsiini Marko Paavilaisen teoksen Murhatut veljet. Teos vei mennessään, joten en tainnut kuin hetkellisesti laskea sen käsistäni.

  
Kirja kertoi Thomén veljesten tarinan aina lapsuudesta, aikuisuudesta ja lopulta kolmen veljeksen liian aikaisesta elämän päättymisestä. Kirja antoi vastauksia kysymyksiin, joita olin kaivannut. Kirja innoitti minua tutkimaan yhden veljeksistä taiteellista tuotantoa ja toisen arkkitehtuuria ja kolmannen metsänhoitoa. Verner Thomén ehkä tunnetuin teos Kypeviä poikia löytyy Ateneumin saleista.

  
Kirjan innoittamana lähdin pienelle luontoretkelle. Ilma ei ollut niin lämpö- ja valokylläinen kuin Thomén maalauksessa, mutta erinomainen lenkkeilyyn. 
  
Samalla kun ihailin merimaisemaa, päätyi seuraneitini vilvoittelemaan mereen. Vesi oli kirkas ja varmastikin jäätävän kylmä.

  
Pitkän kävelylenkin jälkeen jatkoin neulonnan ja myöhemmin ompelun parissa. Lenkkeilymaiseman sininen väri oli miltei saman sävyinen kuin tämän hetkinen sukkalankani.  

 
Vielä en ole kyllästynyt tähän ilman apupuikkoa neulottavaan palmikkoon. Ajattelin neuloa mökille varasukiksi muutaman parin näitä sukkia. Mökkiajatuksissa viimeistelin myös kierrätyskankaista tehdyn kylpytakin.

  
Ompelin toisen kylpytakin jo vuoden vaihteessa, mutta tämä toinen jäi kesken. Ompelin myös jämäkankaista pienen korin, johon voi laittaa vaikkapa saunatarvikkeita sukkien sijaan. 

  
Tämä viikonloppu sisälsi varsin tärkeitä syntymäpäiviä, niin Minna Canthin kuin tyttärenikin, mutta myös hienoja kulttuurielämyksiä. 

Viikonloppu kului flowsta toiseen!