Olin matkalla Saloon, kun päätin kuunnella pitkästä aikaa äänikirjaa. Autoillessa on aikaa pysähtyä kuuntelemaan. Olin aloittanut äänikirjan Akvarelleja Engelin kaupungista jo aiemmin, mutta nukahtanut kesken kuuntelun. Tällä kertaa lumouduin kuuntelemaan – miten kaunista tekstiä ja kieltä kirjoittaja onkaan saanut kansien väliin. Tuli tunne, että olisi pakko päästä Helsinkiin ja katsoa tuttuja rakennuksia uudelleen ja uudelleen, olisi käveltävä Helsingin tuulisia katuja – kiirehtimättä.

 

Engelin maalaamasta maisemasta huolimatta olin matkalla Saloon. Viimeisen kolmen kuukauden aikana olen käynyt neljästi Salossa ja kolmena kertana olen poikennut Salon Herkku ja lahja murenaan. En voi vastustaa niitä ihanuuksia, joita liike tarjoaa. Pakko päästä aistimaan ja fiilistelemään ihan paikanpäälle.  

  

Kaikki alkoi Père Pelletier pyykkietikasta. Nyt vaihtoehtona oli myös kotimaista pyykkietikkaa ja tokihan sitä pitää testata. Tosin Père Pelletier silitysvesi ja muut ihanuudet ovat edelleen vankassa suosiossani.

 

Olen jo vuosia ollut erilaisten risotoiden ystävä. Syksyllä sieniaikaan ja keväällä parsa-aikaan risotot kuuluvat ehdottomiin suosikkiruokiin, joita valmistan. Herkku ja lahja murenasta löytyykin runsas valikoima erilaisia italialaisia herkkuja risotoista pastaan ja öljyistä suolaan. 
   

Liike tarjoaa myös sisutukseen erilaisia ”herkkuja”. Onneksi itselläni ei ole pieniä lapsia, näin ollen pystyinkin jättämään osan ihanuuksista kutakuinkin huomiotta.

   

 Tällä viikolla avattiin Tapiolan uusi Stockmann. Ostin sieltä erilaisia pastoja varastoon. Jälkikäteen huomasin etten ostanut pestoa. Onneksi sain tänään täydennettyä varastoani. Herkun ja murenan myyjä antoi maistiaiset heidän suosikkipestostaan. Täytyy ihmetellä yllättävän freesiä makua ollakseen kuitenkin valmispesto.

 

Vakiohankintoihini kuuluu tätänykyä myös Lakrids by Johan Bülow lakritsat. Kausimaut pitää ehdottomasti testata. Joku koukku näissäkin tuntuu olevan.
   

Vihdoin kotiin päästyäni ja jälleen automatkan äänikirjaa kuunnellen, oli aika valmistaa illallista. Pastaa simpukka-tomaattikastikkeella tuntui olevan melko luonteva vaihtoehto tälle illalle. Illallisen seurana lasillinen Valpolicellaa, joka ei myöskään petä maullaan. 

 

Ehkä pahin ja syntisin pahe, johon Herkku ja murena minut on houkutellut, on Simón Coll cointreau suklaa. Tämä suklaa on vaan niin – syntisen täydellistä.
  

Tämä päivä on sisältänyt paljon hyviä kohtaamisia, joista läheisten kohtaaminen on ollut arvokkainta – hyvänä lisänä tulevat  nämä pienet palat maanpäällisestä taivaasta.