”Uuden näkemiseen ja synnyttämiseen tarvitaan ajattelullista moniosaamista ja notkeutta. Tarvitaan monenlaista tietoa. Monenlaista osaamista. Yhdessä rakentamista. Uskallusta kahlata umpihangessa ja laskea uudesta kohtaa mäkeä. Herkkyyttä huomata.” Asta Raami, 2016.

Näihin sanoihin on helppo palata, kun muistelen iltapukuprojekteja viime talvelta. Sain tehtäväkseni  tehdä kaksi erilaista iltapukua – kahdelle erilaiselle asiakkaalle. Toinen puvuista tuli nuorelle viulistille, joka tarvitsi puvun vanhojen päivään ja viulututkinnon konserttiin.

Kun saan tehtäväkseni suunnitella ja valmistaa pukua, alan mielessäni skannata asiakasta. Asetan itselleni kysymyksiä. Kuka hän on? Mitä hän haluaa viestiä?

Käyn miltei poikkeuksetta asiakkaiden kanssa yhdessä etsimässä heille sopivia materiaaleja pukuihin. Annan useita eri vaihtoehtoja ja konsultoin kankaista. Kerron miten kangas laskeutuu tai toimii käyttötilanteessa. Mikä ihmeellistä, niin kankaat yleensä ”tulevat” asiakkaalle. Asiakas useinmiten mieltyy johonkin tiettyyn kankaaseen ja tästä alkaa mallin suunnittelu.

Tässä puvussa asiakas ihastui helmikirjailtuun upeaan pitsiin. Pitsin ympärille oli helppo rakentaa muut materiaalit, koska laadukkaassa liikkeessä oli tarjolla myös sopiva sävy pitsikankaan tueksi. Tässä puvussa kaveriksi löytyi upea silkkisatiini.

”Intuition yhteydessä puhutaan flow-kokemuksesta, jossa asiat siis vaivattomasti virtaavat. Englanniksi intuitiivista ymmärrystä kutsutaan joskus nimellä second sight, jolloin nähdään ”toisin”. Intuitio voi pulpahtaa mieleen out of the blue, eli ilmestyä tyhjästä.” Asta Raami, 2016.

Nuoren viulistin puvun tuli olla sellainen, että siinä olisi helppo esiintyä. Puku ei saisi millään tavalla haitata esiintymistä, puvun tulee antaa kehykset esitykselle kuten raami antaa tilaa maalaukselle.

Kun taiteilija astuu estradille, hänellä on kaikki hänen kokemuksensa mukana. Tuhannet harjoitustunnit, pitkä valmistautuminen hetkeen, joka on hänelle merkityksellinen, kuten myös hänen läheisilleen ja muille kuulijoille.

”Asiantuntijan intuitio pohjautuu suureksi osaksi valtavaan alitajuiseen tietopankkiin. Se on syntynyt vuosien kokemuksen ja harjoittelun myötä. Tässä ajassa asiantuntijan aivoihin ja kehoon on syntynyt monenlaisia tietorakenteita, yhteyksiä ja tapoja käsitellä tietoa.” Asta Raami, 2016.

Mikä tekee meistä ihmisistä onnellisia? Itse uskon siihen, että onnellisuus syntyy siitä, että saa olla osana jotakin, mikä koskettaa itseä. Tähän tarvitaan halua laittaa itsensä likoon, vastata uusiin haasteisiin. Toisille rittää vähäisempikin haaste, toiselle vain taivas on rajana.

”Kuten kertomus paljastaa, asiantuntijan tietopankki koostuu monesta tekijästä: paljosta lukemisesta, syventyvästä innostuksesta, itsensä ja suorituksensa arvioimisesta, virheiden sietämisestä, valmistautumisesta ja ennen kaikkea intohimoisesta harjoittelusta.” Asta Raami, 2016.

Kiitollisuuden tunne syntyy siitä, että mieli on koherensissa. Aaltoliikkeen aaltojen vaiheet osuvat päällekkäin ja vahvistavat toisiaan. Sydämen syke on tasainen, aivojen toiminta paranee. Tästäkin jäi päällimmäiseksi muistoksi hyvä kokemus arjen keskellä.

kiitollisuus – ilo

Sovimme jo kauan, kauan sitten tämän ihanan äidin ja ihastuttavan tyttären kanssa, että teen tulevan konfirmaatiomekon, kun sen aika on. Mekkoja syntyi loppujen lopuksi kaksin kappalein kesäkuussa 2018. Äidin mekon olinkin tehnyt jo keväällä 2017.  Kaikki nämä mekot syntyivät mielessäni sekä äidin että tyttären tuntemisen myötä sekä materiaalivalintojen kautta. Kankaat hankittiin Villisilkistä.

Kuva, Mia´s Vision

Sanonta juontaa juurensa tarkoittaa, että on peräisin jostakin. Sanoilla leikkiessä voidaan myös todeta, että jokin juontaa juurensa jostakin, jokin aloittaa, muuttuu joksikin, etenee, perustaa, tulee joksikin. Sinä olet sinä – juurinesi.

Kuva, Mia´s Vision

Kuka sinusta tulee. Oman identiteetin löytämiseen tarvitaan kokemuksia, erilaisia asioita ja mahdollisuuksia sekä ajatusmaailmoja. Nuoren elämässä vanhempien merkitys korostuu, nuori vertaa oman perheensä arvoja muun maailman tarjontaan.

Kuva, Mia´s Vision

Kun ihminen kokee pystyvänsä elämään sopusoinnussa itsensä kanssa sekä toteuttamaan itseään valinnoissaan ja arvoissaan, omaa hän vahvan identiteetin, on helpompaa kestää luhistumatta elämän kolhut ja kriisit. Vahva identiteetti kasvattaa joustavuutta ristiriitatilanteissa sekä muutosten aallokossa.

Kuva, Mia´s Vision

Jokaiselle nuorelle soisi ehyen nuoruuden. Nuoruuden aikana tulevien muutosten myötä nuori voisi tuntea olevansa sama ihminen muutoksista huolimatta. Nuorta kantaa tärkeät ihmissuhteet ja hänen oma historiansa.

Kuva, Mia´s Vision

Kuka minä olen yksilönä. Identieetin muodostuksen kannalta oleellista on se, miten olen vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa – vanhempien, sukulaisten, ystävien. Miten muut puhuvat minulle, miten tulkitsen  muiden viestejä. Osaanko hylätä negatiivisen palautteen. Vahva nuori uskaltaa puolustaa omia mielipiteitään ja elää niiden mukaisesti.

Kuva, Mia´s Vision

Kuva, Mia´s Vision

Itse rakennettu identiteetti kantaa. Nuoren ollessa matkalla aikuisuuteen, häneltä kysytään toistamiseen, että mikä hänestä tulee isona. Tuleeko sinusta tanssija vai tohtori? Näiden päätösten edessä osa nuorista lamaantuu, eikä osaa tehdä omia päätöksiä. Päätökset tehdään kavereiden mukaan. Nuoren tulevaisuuden kannalta omakohtaisesti puntaroidut ratkaisut ovat kuitenkin ensiarvoisen tärkeitä.

Kuva, Mia´s Vision

Lohdullista on, että identiteettiä rakennetaan pitkälle aikuisuuteen. Sitä rakennetaan, kun muutetaan lapsuudenkodista omilleen, kun opiskellaan ja valmistutaan. Identiteettiä rakennetaan, kun aloitetaan työura, perustetaan oma koti ja hankitaan mahdollisesti lapsia.

Kuva, Mia´s Vision

Sain ilokseni osallistua näihin konfirmaatiojuhliin, sain tavata mukavia ihmisiä. Sain tavata valokuvaaja Mia Järvisalon, jonka kauniita kuvia sain käyttää tässä jutussa. Keskustelimme juhlissa Mian kanssa naiseudesta, naisen kauneudesta ja kauneuden esiin tuomisesta. Mia osaa vangita kohteensa kauneuden.

Kuva, Mia´s Vision

Nuoren naisen jalat ovat tukevasti maassa, isoisänsä ja isänsä pellossa. Täältä hän lähtee kohti omaa polkuaan.

Olen yrittänyt lomailla varsinaisesta päätyöstäni. Lomailua helpottaa huomattavasti ajatus siitä, että loman lopuksi olen varannut 5 päivän Nizzan reissun ja se, että Mad Men -sarjan tuotantokausia on enemmän katsomatta kuin katsottuna.

Sarjaa katsottua ei voi välttyä ihailemasta upeita 60-luvun henkeen valmistettuja pukuja. Tänä keväänä valmistamissani puvuissa on useissa samaa henkeä kuin sarjan puvuissa, tosin aloitin sarjan katsomisen vasta mekkojen teon jälkeen. Viimeisissä ompelemissani mekoissa on pääntielle ommellut nauhat, jotka voidaan solmia rusetille. Ei ole yhtä eikä kahta vaatetta Mad Menissä, joissa ei olisi samaa yksityiskohtaa. 

Nämä kaksi mekkoa on ommeltu samoilla kaavoilla. Alimmaisen silkkimekon tein ensimmäiseksi. Mekon suunnittelu lähti Minna Parikan sydänkengistä. Lisäksi mekon kanssa käytettävä Lapponia koru oli toinen suunnittelun lähtökohdista. Mekon upea kangas on italialaista ohutta silkkisatiinia – huippukangas. Kangas löytyi Villisilkistä.

Kerroin asiakkaallekin siitä, miten jännitän näistä upeista kankaista valmistaa vaatteita. Materiaalia ei ole hukattavaksi, eikä virheille ole varaa. Tämä mekko onnistui erinomaisesti, olin varsin iloinen nähdessäni kuvia juhlapaikalta.

Toinen kevään mekko, jossa valmistamani mekon  omistaja oli itse juhlien päätähti, oli myöskin silkkimekko.  Kerroin jo edellisessä päivityksessä tämän mekon valmistuksesta. 

Kevään aikana valmistin myös itselleni mekon. Yritin löytää sopivaa kangasta, mutta kankaan löytäminen oli vaikeaa, koska minulla ei ollut edes mallia tiedossa. Lopulta löysin muutaman vuoden takaa Istanbulista hankitut silkit. Niistä tein, yllätys-yllätys, ”Mad Men -henkisen” kotelopuvun, pitkällä kapealla alaosalla.
       

Muutin hieman yläosaa kuvan ottamisen jälkeen, joten yllä oleva kuva ei vastaa lopullista versiota.  

Tänään tein äidilleni juhlamekon. Tämän mekon valmistamiseen liittyy erityisen paljon tunnetta. Käytin mekossa tuttuja kaavoja, mutta materiaali oli eri kuin aiemmissa samankaltaissa mekoissa. Äidin mekkokankaan löysin pienestä kivijalkamyymälästä Yrjönkadulta, Materials. Kangas on 100% ohutta viskoosia.
  
   
  

Mukaan tarttui muutama muukin kangas, joista valmistan sekä tyttärelleni ja itselleni jotain mukavaa. Nyt ehkä vietän muutaman päivän Mad Meniä katsellessa, juhlin hieman juhannusta ja kerään energiaa tulevaan hääpukuprojektiin. 

         ”Suunnittelun ja toteutuksen flow”

Kevään mekkotehtailussa on menossa selkeästi uusi vaihe. Olen suunnitellut ja valmistanut mekon toisensa perään. Nyt on aika pysähtyä hetkeksi ja miettiä, mitä tuli tehtyä. 

Niin sanottu toinen aalto käynnistyi vappua edeltävällä viikolla. Sovimme muutamien asiakkaiden kanssa suunnitteluajat  sekä materiaalien hankintapäivät. Ensimmäisen ja kolmannen asiakkaan kanssa kävimme Villisilkissä ja toisen asiakkaan kanssa suuntasimme Eurokankaaseen. Kuvien kankaat löytyivät Helsingin helmestä eli Villisilkistä.

  
Valmistin mekkoja lähinnä sen mukaan, kenellä oli akuutein tarve. Aloitin mekosta, jonka kangasta olin himoinnut jo useita viikkoja. Onneksi kangasta oli vielä jäljellä, kun menimme hankimaan sitä.

  
Otimme koko pakan lopun, sillä kankaasta tulisi mekon lisäksi vielä joko puolihame tai toppi – päädyimme puolihameeseen. Ehdimme jo lähteä liikkeestä, kunnes oli pakko palata uudelleen. Asiakas halusi vielä kankaat sekä silkkitoppiin että boleroon. Boleroon päädyimme siksi, että asiakas koki, että pitkähihaisella pikkutakilla olisi hänellä usein käyttöä. 

  
  
  
Vaatteista tuli todella asiakkaan näköiset ja kauniit, istuivat erittäin hyvin. Pystyin itsekin pelkästään nauttimaan sekä työn tuloksista että asiakkaan tyytyväisyydestä.

  
Toisen mekon valmistuksen aloitin sovituskappaleen teolla. Helmaosan pystyin tekemään pelkästään mittojen mukaan.  

 
Sovituksen jälkeen aloitin yläosan ompelun. Kanttasin kaikki saumat sekä reunat vinokaitaleiden avulla. Näin lopputuloksesta tuli viimeistellympi ja hieman laadukkaampi.

Seuraavaksi ompelin sisälle toppiosan, jonka kiinnitin sivusaumaan, toiseen sivuun tuli vetoketju.
  
Lopuksi kohdistin helman laskokset yläosaan ja yhdistin kappaleet, kanttasin sisäsauman, kiinnitin vetoketjun ja käänsin helmat – puku olisi valmis kannettavaksi.

   
 
Tämäkin puku istui todella kauniisti asiakkaan päälle, oli kevyt kantaa ja tuntui mukavalta – suorastaan ylelliseltä. 

Tämä puku sopii juhlien kuningattarelle.

Kuka minä olen? Mikä minusta tulee isona? Mikä on elämäni tarkoitus? 

Erilaiset mekkoprojektit johdattavat minua aika-ajoin kohtaamaan erilaisia perheitä ja perhejuhlia. Perheet juhlistavat yhdessä lasten ja aikuisten kanssa tärkeitä hetkiä heidän elämänsä varrella. Yksi tällainen tärkeä juhla on konfirmaatio. 

Konfirmaatio antaa nuorelle mahdollisuuden pohtia elämää ja pysähtyä katsomaan missä nyt mennään. Nuoren konfirmaation jälkeen vietetään rippijuhlaa, ollaan yhdessä läheisten kanssa. 

Tämän rippimekon lähtökohtana oli vintage. Saara halusi menneen ajan henkeä ja tunnelmaa, mitä yritettiin tavoitella sekä kankaan että mekon mallin suhteen. Saara osasi loihtia itse taitavasti sekä kampauksen että meikin mekon kuvauksiin.   

 
Mekon yläosa on kolminkertainen. Sekä vuori että sifongin vuori ommeltiin saman kokoisiksi, Saaran muotoihin sopiviksi. Sifonkiyläosa puolestaan muotoltiin väljemmäksi ja kerättiin poimuttamalla vuorin kanssa samankokoiseksi.

 
Hameosa on kaksinkertainen. Alapuolen satiinihelma laskostettiin kuudella isolla vastalaskoksella. Sifonkihelma puolestaan poimutettiin runsaalla poimutuksella alahelman kanssa yhteensopivaksi.

Jälleen lopputuloksena syntyi kantajansa näköinen mekko. Mekko, joka sopii rippijuhlaan. Mittasuhteissa otettiin huomioon tytön pitkä ja hoikka vartalo. Pääntiestä tehtiin sopivan pieni, jotta kangas laskeutuisi nätisti. Saaralla oli kaunis riipus, joka sopi täydellisesti mekon kanssa pidettäväksi.
  
Mekkoon löytyi sopiva, kaunis vyö sekä kauniit kengät. Alunperin taisi toivomuksena olla mekkokankaasta tehty vyö, mutta mielestäni oikeanlainen vyö tuo sopivaa kontrastia herkkään sifonkiin ja samalla ”sitoo” kengät asukokonaisuuteen. 

   
 Hyvillä mielin luovutan mekon Saaralle ja toivotan hänelle hyvää rippileiriä sekä hänen perheelle kauniita rippijuhlia!

Joskus ei voi ennalta arvatakaan, minne asti kahden luovan ajatukset voivatkaan juosta. Näin kävi eräänä huhtikuisena lauantaina, kun tapasimme Lotan kanssa. Lotta kiirehti valmennuskurssilta Helsingin keskustaan ja minä muilta kiireiltäni. Ajatuksena oli hieman kierrellä kangaskauppoja ja tarkentaa tulevan ylioppilasmekon suunnitelmaa.

  
  
Aikamme kierreltyämme Yliopistokadun Eurokangasta, alkoivat suunnitelmat muuttua. Onneksi Lotta oli kierrellyt kauppoja, katsellut lehtiä ja nettiä sekä sovittanut lukuisia mekkoja, ennen tapaamista. Mekolla oli selkeät kriteerit, mutta sopivaa materiaalia ei tuntunut löytyvän. Nyt piti ottaa aikalisä ja miettiä mallia uudelleen. Onneksi Lotalla oli mietittynä toinenkin vaihtoehto, johon sekä myyjä että mekontekijä yhtyivät melko innokkaasti.

  
Mekon pohjakankaaksi valitsimme morsiussatiinin ja tämän päälle paksun pitsikankaan. Lisäksi tarkoituksena oli koristella mekko silkkikukin. Tätä kangasta lähdimme etsimään Villisilkistä. Liikkestä löytyi kaksikin hyvää vaihtoehtoa, mutta onneksi Lotta päätyi italialaiseen kukikkaaseen silkkisatiiniin, eikä valmiisiin silkkikukkiin. Näin saisimme mekkoon juuri oikeanlaisen oman erityisen lisänsä.

 Kankaat toimitettiin minulle tiistaina 26.4. tuolloin pääsin ottamaan Lotalta mitat ja täsmensimme samalla suunnitelmaa. Samalla Lotan äiti toi korjattavaksi löytämänsä valmismekon. Mekon olkaimia piti lyhentää. Olkaimien takia aloitinkin Lotan mekon valmistuksen jo helatorstaina, koska äiti tarvitsi oman mekkonsa seuraavana päivänä.
  

Mekon valmistus alkoi luonnollisestikin kaavoituksella. Yksi kaava sieltä, toinen täältä, kunnes kaikki osaset olivat kasassa. Ja olisihan se ollut turhan helppoa, jos kaavat olisivat kelvanneet sellaisenaan. Seuraavaksi muokkasin kaavat malliin sopiviksi.

Mekon hameosaan piti saada aikaiseksi sellainen ”puff”. Tämä rakennettiin sekä kaavoittamalla että lisäämällä täytettä. Mielenkiintoisinta tässä oli se, että tämä oli sekä Lotan toive että tätä ehdotettiin myös perhepiirissäni suurinpiirtein saman ikäisen poikani suusta. ”Puff” saatiin aikaiseksi ja helma alkoi näyttää siltä miltä pitikin. Kiinnitin helman yläosaan ja puku oli vihdoin sovitusta varten valmis. Lisäsin muutaman silkkikukan antamaan osviittaa tulevasta.

   
 Sovitus sujui hyvin ja pukuun tuli vain muutama pieni korjaus. Tänä aamuna aloitin puvun viimeistelyn. Lisäsin helmaan vuorikankaan, ompelin vetoketjun sekä kiinnitin vuorin vetoketjuun. Nyt oli aika aloittaa herkullisin ja aikaavievin osuus – koristelu.  

 
Puvun jokainen silkkikukka on leikattu, muotoiltu ja ommeltu käsin. Tälläistä tekemistä ei voi saada keltään muulta kuin luovalta, hullulta, käsityöläiseltä. Lopulta olin jo melko väsynyt ompeluun ja onnekseni jouduin lopettamaan ompelun silkkikankaan loputtua. Tämä koristelu oli myöskin se vaihe, jonka halusin ehdottomasti tehdä itse.

  
Viimein mekko oli valmis ja tekijän olisi tehnyt mieli itkeä. Mekosta tuli niin kaunis – samaan aikaan sekä rohkea että herkkä. Rohkeudella tarkoitan luovaa tapaa muotoilla ja käyttää materiaaleja. 

   
   
Yksi monista suosikeistani puvun yksityiskohdista on ehdottomasti pääntie. Hyvästi liian antavat ja olkaimettomat korsettiviritykset, niitä on nähty jo liiaksi viimeiset kymmenen vuotta.

   
 
Olen jälleen niin kiitollinen, että sain tehdä tämänkin puvun. Olen niin ylpeä teistä suomalaisista naisista ja nuorista neideistä, jotka arvostavat yksilöllistä suunnittelua ja tekemistä. Yhdessä suunnitellen, toisiamme kuunnellen,  saamme aikaan jotain kaunista. Onneksi kuvien ja viestien lähettäminen on nykyään niin helppoa, että voimme käydä keskustelua työn edetessä, eri viestimien välityksellä. Toivottavasti Lotan päivä valmennuskurssillakin sujui viestittelystä huolimatta.

  
Tätä on suunnittelun ja tekemisen flow parhaimmillaan!

Kevät on juhlien aikaa ja näin ollen myös juhlapukeutumisen aikaa. Sen lisäksi, että olen tehnyt silkkitoppeja sekä itselleni että tilaustöinä, on muutama mekkokin ehtinyt syntyä.  

 
Viime syksynä eräs äiti otti yhteyttä minuun kyselläkseen pientä muokkausta juhlapukuun. Aluksi oli tarkoituksena muokata vanhojenpuvusta ylioppilasmekko, mutta suunnitelmat muuttuivat. Lopulta tapaamisen jälkeen suunnittelimme mekot sekä äidille että tyttärelle. 

   
 
Tyttärellä oli selkeät suunnitelmat ja pitäydyimme niissä. Materiaali sai olla paksua, sinistä puuvillasatiinia. Onneksi tätä löytyi Helsingin Eurokankaasta. Äidin toiveena oli jotain vaaleansinistä. Sopiva kangas löytyi sisustusosastolta.

  
Molemmat mallit olivat melko selkeälinjaisia. Sähkönsinisen mekon juju löytyy selkäpuolelta. Vaaleassa mekossa laskokset ja kangas itsessään sopivat mekon käyttäjälle.  

 
Molemmat ovat helposti muunneltavissa asusteiden kanssa. Korut, vyöt, hanskat tai jopa päähine antavat oman ilmeensä kokonaisuuteen, kenkiä unohtamatta. 

  
Näistä mekoista ja topeista innostuneena pitäisi tehdä itselleni mekko muutaman viikon päästä oleviin konfisjuhliin. Malli, kaavat ja kangas odottavat jo käsittelyä työhuoneen pöydällä muutaman korjaustyön lisäksi. 

  
Tämä, niin kuin monet muutkin mielekkäät työt, ruokkii itse itseään. Aikaakin tuntuu riittävän, jos työ on tarpeeksi mielekästä!

Joskus asiat vaan etenevät parhaalla mahdollisella tavalla kiireestä huolimatta. Niin kävi tämän tilaustyön kanssa. Ensimmäinen viesti mekkohuolesta taisi tulla muutama viikko sitten. Kankaat hankimme viime maanantaina ja itse mekon ompelin tänä aamuna.

Mekon helma oli täysi kellohelma. Koko mekko oli vuoritettu valkoisella satiinilla, eikä saumavaroja jäänyt näkyville. Mekko ommeltiin niin sanotusti pussiksi.

 Jännittävintä koko prosessissa oli tietysti se, että valmiita kaavoja ei ollut, asiakas oli hyvin siro ja halusin tehdä mekon valmiiksi yhdillä mittauksilla. Kun yläosa oli valmis, päätin kaventaa sivuista vielä yhden sentin. Oli pakko luottaa mittanauhaan.

Muokkasin alkuperäisiä kaavoja täysin mututuntumalla, poistin ja lisäilin senttejä sen mukaan, mitä oletin olevan sopivaa. Kyseessä ei ollut täysi-ikäinen lady vaan nuori neiti. Kädentiet ovat pienemmät, kaula kapeampi ja lukuisia muita pikku yksityiskohtia.

Luonnollisesti yksillä mittauksilla ja kertatapaamisella valmistettu mekko aiheutti hieman ylimääräisiä sydämen tykytyksiä sovituksen kohdalla, mutta onneksi puku istui erinomaisesti. Ja kaikkein hienointa oli nähdä niin kaunis, aito ja luonnollinen hymy mekon kantajan kasvoilla.

Jo iltaan mennessä mekko löysi tiensä omistajansa ylle ja niin sekä mekon tekijä että kantaja saivat olla tyytyväisiä lopputulokseen!