Keskikesän muistoja

Viileä ja sateinen alkukesä mahdollisti minulle sisällä olemisen ja keskittymisen erilaisiin ompeluhommiin. Tallinnasta hankkimani pellavat muuttivat muotoaan sekä vaatteiksi että sisustustekstiileiksi. Valmistin itselleni sellaisia vaatteita, että voin yhdistellä niistä erilaisia asukokonaisuuksia. Nämä mallit ovat niin ajattomia, että niitä voi käyttää useammankin vuoden. Taisi ystävänikin saada muutaman pellavavaatteen.

  
Viime viikolla sain kassillisen vanhoja pellavia, joista pitäisi rakennella kaksi kylpytakkia. Nämä kierrätyskankaista tehtävät kylpytakin taitavat kohta muodostua kestosuosikeiksi ja enkä pistä yhtään pahakseni, jos näin kävisi.

  
Kesä ei ollut pelkästään pellavatekstiilien parissa pyörimistä. Minulla oli myös muutama sisustustekstiiliprojekti Finlaysonin kanssa. Valmistin 20 sisustustyynyä Tomppa-kankaasta sekä kaksi mustaa patjanpäällistä messuja varten. 

  
Sain keväällä ihanan silkkikankaan Istanbulista. Tämä kangas innoitti minua tilaamaan syksyksi matkan Istanbuliin. Nyt vaan jännitän, että onnistuuko matka maan kireän poliittisen tilanteen vuoksi. Näistä Istanbulin kankaista valmistin sekä itselleni että ystävälleni mekkoja. Täytyy todeta, että silkki on edelleen materiaalina vertaansa vailla. Mikään muu materiaali ei ole niin hienostunut kiilloltaan, tunnultaan ja käyttöominaisuuksiltaan, kuin silkki – taivaalinen materiaali. 

 
Tulen kuvaamaan mekot vielä ystäväni yllä, mutta en malta olla laittamatta kuvia jo nyt näistä juhlavaatteista. Toinen mekoista on ohutta läpikuultavaa silkkisifonkia ja toinen on ohutta sähkönsinistä silkkikreppiä. Molemmat materiaalit laskeutuvat kauniisti ja olivat erinomaisia työstää. 

  
Näin kesän lopussa näyttäisi siltä, että minun työt alkavat lisääntyä sekä varsinaisessa virkatyössä että niin sanottuna yksityisyrittäjänä. Mekkojen lyhennyksiä näyttää riittävän, ja maanantaina aloitankin erään konfirmaatiomekon suunnittelun ja materiaalien hankinnan. Mielenkiinnolla odotan tätä uutta pikku proggista. Onneksi näiden töiden ohella olen voinut kaivaa puikot esiin ja neuloa muutamat olga-sukat rentoutuakseni.

   
  

Vaikka perustin aikanaan yritykseni siksi, että voin harrastaa käsitöiden tekemistä, niin tuntuu siltä, että tämä alkaa välillä tuntua jopa työltä!

Kolme kärpästä yhdellä iskulla

Tänään on ollut varsin vilkas työpäivä. Aamupäivällä salitreenin jälkeen viimeistelin tämän kesän elokuun morsiamen hääpuvun sekä morsiamen äidille valmistamani silkkipuvun. Hääseurue tuli sovittamaan pukuja kello 14 jälkeen. Täytyy sanoa, että jännitys oli huipussaan ennen sovituksia.  

  

Sovitimme ensimmäiseksi hääpukua. Hääpuvusta tuli juuri sellainen kuin pitikin, muutama pieni korjaus ja puku oli valmis luovutettavaksi. Tässä kohden pystyin huokaisemaan helpotuksesta. Tätä pukua tehtiin marraskuusta 2014 lähtien, joten kyseessä oli erityisen pitkä ja haastava prosessi. Kerron tästä lisää häiden jälkeen.  

 

Morsiamen äidin pukua suunnitelimme koko prosessin sivussa. Kangas löytyi toukokuussa edellisen sovituskäynnin yhteydessä. Tämä upea silkkipuku syntyi vain mittojen ottamisella, emme sovittaneet pukua kertaakaan ja puku istui täydellisesti. Puvussa on kauniit sivuleikkaukset ja vinoon leikattu kaulus. Helmaan tuli neljä halkiota antamaan väljyyttä liikkuessa. Laitan myöskin tästä puvusta kuvia häiden jälkeen.

 

Kun sain hääseurueen puvut luovutuskuntoon, ajattelin aloitella uuden kierrätysaiheisen kylpytakin valmistusta. Tämä kylpytakki tulee 50-vuotislahjaksi. Lahjan tilaaja oli keräillyt vanhoja pellavia ja pitsiliinoja kylpytakkia varten. Noudin nämä kankaat aamulla.

  
Kun sain leikattua kappaleet, aloin suunnitella taskuja ja muita yksityskohtia takkiin. Somisteena käytin kaunista ruusukuvioista pellavaliinaa. Tästä liinasta valmistin hihansuut, taskut sekä selkäkappaleen somisteen.

   
 

Kylpytakki valmistuikin sitten illan aikana. En malttanut lopettaa vauhtiin päästyäni. Lopuksi ompelin vyö- ja niskalenkit sekä itse vyön. Mielestäni kylpytakista tuli kaunis. Uskon että sekä lahjan antaja että saaja ovat molemmat tyytyväisiä.

  
Tämän kylpytakin valmistaminen oli varsin helppoa ja mutkatonta, suorastaan terapeuttista, kun takana oli vaativien juhlapukujen valmistus!

Muistoja huhtikuulta

Valmistin huhtikuussa tilaustyönä uniikin juhlapuvun personal trainerilleni. Valitettavasti en ole vieläkään ehtinyt kuvata tätä juhlamekkoa. Laitan kuitenkin muutamia työvaiheita tästä projektista tänne blogiin. Kävimme yhdessä hankkimassa kankaat Helsingin Eurokankaasta. Kuten usein aikaisemminkin, niin asiakkaat ihastuvat johonkin kankaaseen, joko väriin, kuvioihin tai struktuuriin, ja koko suunnitelma alkaa rakentua materiaalien ympärille, niin myös tässäkin tapauksessa. 

  
Mekon yläosaan kiinnitin pitsin siten, etten upottanut sitä saumoihin. Halusin kukkien tulevan reunojen yli. Tämä kukkapitsi oli PT:n suosikki, myös mekon vihreä satiini oli ehdoton valinta. Alaosaan halusin valmistaa lisäliehukkeen tuomaan helmaan jotain jujua. Valkoinen väri puolestaan raikasti kokonaisuutta. 

  
Takaosaan tuli erilainen solmuke kuin kuvassa. Ristikkäin menevät olkaimet oli erityisen hyvä ratkaisu. Sillä olkaimet aseteltiin siten, että lihaksikas selkä pääsi oikeuksiinsa. 

  

Toivottavasti pääsen piakkoin kuvaamaan tätä mekkoa. Mielestäni se sopi kantajalleen erinomaisesti. Eikä toista samanlaista tule takuulla vastaan!

Lahja kummitytölle

Helmikuuussa kummityttöni kyseli minulta, voisiko hän teettää minulla valmistujaispuvun. Ei tarvinnut montaa kertaa miettiä, kun vastaus oli valmis. Lupasin tehdä hänelle puvun lahjaksi. Jätimme suunnitelman hautumaan kuukaudeksi. Molemmat kävivät omilla tahoillaan Ranskassa, minä Pariisissa ja kummityttöni Lyonissa. Reissujen jälkeen suuntasimme kangaskauppaan. 

 

Ranskasta löytyneet kengät olivat suunnitelman lähtökohta. Lisäksi puvussa tulisi olla värejä, keveyttä ja pituutta. Suunnitelman tekeminen ja materiaalien valinta on aina kompromisseja täynnä, mutta helpottaa kun ottaa kynän käteen. Muutaman luonnoksen jälkeen malli alkoi hahmottua.

  

Sunnuntaina aloitin puvun valmistuksen. Kummityttöni tuli sovittamaan sovituskappaletta ja odotti kunnes sain ommeltua puvun yläosan valmiiksi, jotta pystyisin asettelemaan silkkisifongin oikealle paikalle. Muotoilu vaatii melkeimpä asiakkaan itsensä, jotta laskokset ja olkaimien pituudet olisivat sopivat.

  

Jatkoin sunnuntaina vielä helman ompelua ja vuoritusta. Vuorin erikoisuutena on helman punainen väri. Halusin tehdä helmasta edestä lyhyemmän ja takaa pidemmän, näin takahelma näkyy vuorin puolelta punaisena. Helmaan lisätty silkkisifonki tuo pukuun tarvittavaa keveyttä. Sifonki on takaa pidempi ja edestä lyhyempi kuin puvun helma.  

 

Maanantaina aamukahvin jälkeen aloin työstää pukua eteenpäin. Ompelin pukuun vetoketjun sekä viimeistelin vuorituksen.  Olimme sopineet kummityttöni kanssa sovituksen yhdeksi. Hänen yllätyksekseen pyysin häntä sovituksen lisäksi myös kuvattavaksi.  

   

  

  

   

Tämä lahjaprojekti on ollut erityisen kiva toteuttaa. Sain viettää laatuaikaa kummityttöni kanssa, jutella opinnoista, työstä ja tulevaisuudesta.  

   

Ihanaa olla kummitäti!

Kaukana paha maailma

”Koulussa jaksaa käydä viikon, kun tietää, että perjantaina on kässää”, näin tokaisi eräs 12-vuotias tyttö minulle. Saan olla ilokseni seuraamassa tätä ihanaa aherrusta ja intoa, joka lähtee näistä nuorista tytöistä. Tammikuussa hankituista kankaista alkaa syntyä ihania mekkoja kevään juhliin. 

 

Tytöt ompelevat, sovittavat, kuvaavat, seuraavat muiden työskentelyä, ihailevat ja kehuvat toisiaan. Joku lähettää kuvan äidilleen ja tästä kuulen mm. kuntosalilla ollessani. Samaan aikaan mediassa tulee kauheita uutisia lento-onnettomuudesta, joka ei onneksi kosketa näiden nuorten maailmaa. Nämä elävät vielä vaaleanpunaista unelmaansa ja hyvä niin.  

 

Tänään saimme myös tietoiskua Earth hour 2015 -tapahtumasta. Keskustelimme ilmastonmuutoksesta ja asioista, jotka nopeuttavat maapallon lämpenemistä. Onneksi näillä tyttöjen itse valmistamilla mekoilla on huomattavasti pienempi hiilijalanjälki, kuin Aasiassa tuotetuilla mekoilla. Moni välikäsi jää käyttämättä, kun tuotamme itse, jos emme kaikkea, niin ainakin osan kuluttamista tuotteistamme. 

 

Taito on asia, jota ei opita hetkessä. Taito syntyy pitkäjänteisestä työskentelystä, halusta ja tahdosta oppia jotakin uutta. Taito syntyy rohkeudesta hypätä tuntemattomaan. Taitoa syntyy, kun sille annetaan mahdollisuus tulla esiin. 

Onneksi löytyy vielä ihmisiä, jotka arvostavat taidon kehittymistä ja mahdollistavat taidon siirtymisen sukupolvelta toiselle!

Alkuvuoden teemajuhlat

Vuosi 2015 alkoi kuinkas muuten kuin juhlien merkeissä. Nämä juhlat tosin eivät olleet uudenvuodenjuhlat vaan ystäväni syntymäpäivät. Juhlimme niitä 60-luvun hengessä. Päänvaivaa syntyi tietysti asusta. Mikä 60-luvun tyyleistä miellyttäisi itseäni? Erilaisia pukeutumistyylejä oli 60-luvullakin hyvin paljon, puhutaanko vuosikymmenen alkupuolesta vai lopusta. Päätin valita ensin henkilön ja sitten vasta mallin puvulleni. Jacqueline Kennedyn tyyli on aina miellyttänyt minua, joten päätin tutkia kuvia, joita hänestä on otettu.

IMG_4759

Lopulta päätin soveltaa löytämääni mallia kaapista löytyneisiin kankaisiin. Minulla oli ohutta mustaa vuorikangasta ja pitsiä. Pitsin kaunista reunaa halusin käyttää sekä helmassa, pääntiessä että hihansuissa. Olin siis päättänyt lisätä löytyneeseen malliin puolipitkät hihat. Talven juhlissa tämä on hyvin perusteltua.

IMG_4753

Arvostan vaatteessa sitä, että se on mukava päällä. Vaatteen pitää tuntua omalta; sen tulee istua hyvin ja sen pitää olla itsensä näköinen. Omalle tyylilleen kannattaa olla uskollinen. Mikä sen kauheampaa kuin viettää monta tuntia juhlissa asussa, joka ei sovi omaan tyyliin tai ei istu. Saattaa syntyä tunne, että olisi mielummin josskin muualla kuin juhlissa.

IMG_4744

Nyt kuitenkin menemme kovaa vauhtia kohti kevättä. Talvi alkaa kuukauden kuluttua taittumaan ja minuakin odottavat muutamat häihin liittyvät projektit. Ihanaa, kun on jotain uutta tiedossa. Uudet luovat jutut ovat kyllä sellainen energianlähde, että niillä jaksaa mennä eteenpäin.

IMG_4735-0

Pian matkaan viideksi päiväksi Pariisiin ja odotan innolla, mitä elämyksiä kaupungilla on tarjota näin kevään alkuun!

Mistä on pienet tytöt tehty

”Mistä on pienet tytöt tehty?
Mistä on pienet tytöt tehty?
Sokerista, kukkasista,
Inkivääristä, kanelista.
Niistä on pienet tytöt tehty”.

Engl. kr. suom. Kirsi Kunnas

Olen saanut tutustua kahden viimeisen projektin osalta sekä äiteihin että tyttäriin. On ollut kiva seurata äidin rakkautta, silmien säkenöintiä ja miltei liikutusta, kun tytär pukee asun ylleen. Olen tehnyt lukemattomasti pukuja omalle tyttärelle ja tiedän, että silloin liikutaan herkällä alueella.

2015/01/img_4666.jpg

Eilen sovitimme tätä metsänhengen show dance -pukua. Sovituksen jälkeen tuli vielä pikku muutoksia sekä strassien kiinnitystä. Siinä hurahti muutama tunti kunnes asu tuli valmiiksi ja on valmis luovutettavaksi. Tuskin maltan odottaa, miltä se näyttää esiintymispäivänä, kun tanssija astuu estradille.

2015/01/img_4677.jpg

Edellinen äidin ja tyttären kohtaaminen oli wanhojen päivän tanssipuku, jonka sain valmiiksi marraskuussa. Pian tämä puku puetaan ylle ja toivon, että tanssija nauttii päivästä sekä tuntee olonsa kotoisaksi ja kauniiksi tanssiaispuku yllään.

2015/01/img_4529.jpg

Tulevaan suunnittelu- ja ompelutyöhöni liittyy tavallaan myös äiti sekä tytär, sillä ainakin materiaaleja hankittaessa mukana oli niin ikään molemmat. Äiti hankki tyttärelleen lahjaksi hääpukukankaat sekä sen valmistuksen.

Tähän loppuun voisin lisätä vielä Maila Pylkkösen runon äidistä.

”Äiti istuu pimeässä, kun me nukutaan,
pitää kädestä, jos täytyy.
Silloin ei sais puhua enää
Kun melkein nukutaan,
äiti istuu siinä, jos jaksaa raottaa
silmää,
äiti ei koskaan lähde pois
ennenkuin myöhään, kun me ei kuulla
ja kun ollaan unessa”.

Wanhat 2015

Syyskuussa sain tilauksen nuorelta tytöltä koskien wanhojen päivän tanssiaispukua. Sovimme tytön kanssa suunnittelupalaverin Tapiolan Stockmannille. Hetken keskusteltuamme ja puvun hahmottuessa, päätimmekin lähteä tutkailemaan kankaita. Tällä kertaa suuntasimme Sellon Eurokankaaseen. Eurokankaasta otimme näytteet kankaista, jotta kankaiden oikeaa väriä pystyisi tarkastelemaan kotona ja luonnonvalossa. Värivalinta oli punainen.

IMG_4520.JPG

Seuraava vaihe olisi sovituskappaleen valmistaminen. Muotoilin sopivan kaavan puvun yläosaan, mikä taisi olla puvun haastavin osuus. Sovituksessa sovimme tehtävistä muutoksista ja muista yksityiskohdista. On aina helpottavaa, jos asiakas tietää mitä haluaa. Voi vaan kuunnella ja joko hyväsyä tai hylätä toiveita.

IMG_4275.JPG

Tämän sovituksen jälkeen kuluikin aikaa reilu kuukausi, kun aloitin puvun valmistamisen. Nyt tuntui, että on sopiva hetki lähteä muotoilemaan satiinista ja sifongista jotain kaunista. Valmistaminen on aina prosessi. Pitää miettiä tarkoin leikkaussuunnat ja mielikuva, miltä haluaa puvun näyttävän ja tuntuvan. Tässä puvussa halusin, että se vain solahtaa asiakkaan ylle. Puvun tulisi olla sekä ryhdikäs että kevyt korostaen asiakkaan kauniita muotoja.

IMG_4515.JPG

Puvun salaisuutena on vinoonleikatut helmat, sekä erillinen yhdestä kappaleesta valmistettu päällikerrossifonki. Näin vältyttiin muotolaskoksilta ja ylimääräisiltä saumoilta. Puvun takaosa muodostuu syvään uurretusta selkäosasta sekä ristikkäin menevistä olkaimista, lisäksi helmaosa on takaa huomattavasti runsaampi kuin etuosa.

IMG_4523.JPG

Vaikka tanssiaispuku onkin päällisin puolin valmis, tulee siihen vielä strassikirjailuja. Tässä vaiheessa kuitenkin minä luovutan puvun eteenpäin ja annan asiakkaan hoitaa kirjailut!

Mielenkiintoista muotoilua

Muutama viikko sitten minuun otti yhteyttä nuori nainen, joka oli kiinostunut teettämään wanhojen päivään juhlapuvun. Pääsen työni puolesta seuraamaan wanhojen tansseja miltei joka vuosi. On mielenkiintoista nähdä, miten pukujen mallit muuntuvat ajan myötä. Vielä edelleenkin saattaa nähdä oikeasti vanhan puvun, mutta pääsääntöisesti puvut ovat tanssiaispukuja leveine helmoineen ja niukkine yläosineen.

Tämä nuori nainen, joka halusi teettää puvun minulla, oli kuitenkin päätynyt iltapukutyyliseen juhlapukuun. Oli ihana tavata tämä neito, joka oli jo selvästi päättänyt minkälaisen puvun hän halusi. Värikin oli selvä. Koska ajatukset olivat niin selkeät, päätimme lähteä samantien kangasostoksille. Päädyimme tällä kertaa Leppävaaran Sellon Eurokankaaseen. Emme kuitenkaan hankkineet samantien kankaita, vaan ostimme näytekappaleet kankaista, jotta väriä voi tarkastella paremmassa valaistuksessa. Minun tehtäväkseni jäi muotoilla sovituskappale seuraavaan tapaamiskertaan mennessä.

IMG_4275.JPG

Tämän sovituskappaleen kaavojen muotoilu ei ollut helpoimmasta päästä; laskoksia pyöreän muodon päälle teki kaavoituksesta haastavan, mutta mielenkiintoisen. Lopulta olin tyytyväinen muotoiluuni ja sain valmistettua sovituskappaleen huomista sovitusta varten.

Juhlapukujen valmistuksessa juuri tuo muotoilu on se flow!

IMG_4276.JPG

Palapelin palaset

Viime viikolla sain vietyä asiakkaalle ihanan juhlapuvun. Puku oli yksiosainen ja yläosa rakennettu sekä pitsistä että silkkikorsetista. Hameosa leveni lantiolta kohti helmaa trumpettimaisesti.

IMG_4186.JPG

Se, mikä teki puvusta mielenkiintoisen valmistaa, oli ehdottomasti pitsiyläosa. Miten leikata pitsi, että saisin kauniin pääntien pitsireunuksesta? Miten leikata pitsi, että tulisi mahdollisimman vähän saumoja? Kysymyksiä oli paljon.

IMG_4187.JPG

Lisäksi halusin käyttää pitsiä siten, että se olisi osittain päällekkäin ja käsin ommeltuna alempaan kerrokseen, näin sain häivytettyä saumoja. Kaikenkaikkiaan projekti oli mielenkiintoinen ja lopputulos oli hyvin asiakkaan näköinen.

IMG_4188-0.JPG

Kaunis kuin koru!