Ysäriltä vuoteen 2016

Ystävältäni oli jäänyt kaappiin vanha ompelutyö vuodelta 1993. Tämä ompelutyö oli nähnyt monta muuttoa Helsingin Kalliosta eri puolille Espoota. Nyt oli sopiva aika tarkastella tätä työtä uudelleen, ”nostaa niin sanotusti kissa pöydälle”.

   
    
 
Alunperin tarkoituksena oli muokata puolihameen ja ”blazerin” linjoja enemmän tähän päivään sopiviksi lähinnä istuvuuden suhteen. Olin jo neulannut muutokset, kunnes ajatukset muuttuivat. Mitä jos luovuttaisiin koko blazeristä ja tekisimmekin kokonaan uuden vaatteen? 

Ystävääni oli jo alunperin ahdistanut ajatus blazeristä, joten sille oli helppoa sanoa: Hei, hei…

   
 
Ratkoimme vanhasta tekeleestä loputkin saumat, piirsin uudet kaavat, toinen meistä silitti kappaleet ja toinen leikkasi uudet. Yhdessä tekeminen oli tosi antoisaa. 

  
Pikku hiljaa alkoikin syntyä uusi mekko puolipitkillä hihoilla. Mekossa saumat olivat muuttaneet hieman paikkaa, koska tekemällä ”vanhasta uutta” ei ole aina mahdollisuutta toteuttaa alkuperäistä kaavoitusta.

  
Tässä sovitusversiossa helmassa on vain yksi kiila. Lopulliseen versioon tulee kiilat sekä eteen että taakse sivujen lisäksi. Myös hihoihin tulee pienet kiilat.

  
 Pääntien muoto oli todella kaunis ja hyvin istuva. Pääntielle ommellaan muotokaitale, jolloin lopputuloksesta tulee siisti ja huoliteltu. Koko mekko vuoritetaan.

  
Joskus kannattaa ”kuljettaa” keskeneräistä työtä mukanaan vaikkapa se 23 vuotta. 

Aika tavaran kaupitsee!

Äidin halaus

Ystäväni äiti nukkui pois viime syksynä. Äidin menetys herättää surua ja haikeutta, kuten myös muidenkin läheisten menetys. Äitiin ja äitiyteen liitetään helposti mielikuvia läheisyys, lämpö ja huolenpito. Äiti on läsnä – juuri sinua varten.

 

Ystäväni äidiltä jäi takki. Takki oli Aino-takki. Tämä takki oli peräisin ilmeisemmin 90-luvulta mallinsa puolesta. Takki oli todella väljä. Se, mikä teki takista erityisen, oli kangas.  Kangas ei ollut menettänyt värejään eikä muotoaan. Kangas oli erikoinen ja tästäkin syystä se oli hyvä käyttää uudelleen.

 

Ennen kuin takkia lähdettiin käsittelemään. Takki pestiin ja leikattiin osiin. Osat odottivat koko kevään oikeaa hetkeä, että pääsin muokkaamaan niitä. Ajatuksena oli tehdä samalla kaulusmallilla ja tyylillä tähän päivään sopiva takki. Takki kaventui, helma lyheni ja taskut irrotettiin ja vuoritettiin uudelleen.

  
Takin kaulus säilytettiin ennallaan sekä etualavarat napituksineen. 

  
Takin vuori oli haalistunut ja kulunut. Ostin takkiin uuden punaisen satiinivuorikankaan. Vuorista tuli takin sydän. Ihanan hehkuvan punainen. Vuori lisää ehdottomasti takin ikää ja käyttömukavuutta.

  
Näin sai siis tämäkin vanha takki uuden elämän. Takin kaunis kangas toimii edelleen ja mallikin on melko ajaton. Takin mukana kulkee muisto äidistä – äidin halaus.

  
Hyvät materiaalit kestävät aikaa!

Lukemista, luontoa ja lankaa

Viikonlopusta muodostui mielenkiintoinen kombo. Sen sijaan, että olisin viettänyt viikonloppua kaupungissa, päätinkin pysähtyä kirjan ääreen. Sain käsiini Marko Paavilaisen teoksen Murhatut veljet. Teos vei mennessään, joten en tainnut kuin hetkellisesti laskea sen käsistäni.

  
Kirja kertoi Thomén veljesten tarinan aina lapsuudesta, aikuisuudesta ja lopulta kolmen veljeksen liian aikaisesta elämän päättymisestä. Kirja antoi vastauksia kysymyksiin, joita olin kaivannut. Kirja innoitti minua tutkimaan yhden veljeksistä taiteellista tuotantoa ja toisen arkkitehtuuria ja kolmannen metsänhoitoa. Verner Thomén ehkä tunnetuin teos Kypeviä poikia löytyy Ateneumin saleista.

  
Kirjan innoittamana lähdin pienelle luontoretkelle. Ilma ei ollut niin lämpö- ja valokylläinen kuin Thomén maalauksessa, mutta erinomainen lenkkeilyyn. 
  
Samalla kun ihailin merimaisemaa, päätyi seuraneitini vilvoittelemaan mereen. Vesi oli kirkas ja varmastikin jäätävän kylmä.

  
Pitkän kävelylenkin jälkeen jatkoin neulonnan ja myöhemmin ompelun parissa. Lenkkeilymaiseman sininen väri oli miltei saman sävyinen kuin tämän hetkinen sukkalankani.  

 
Vielä en ole kyllästynyt tähän ilman apupuikkoa neulottavaan palmikkoon. Ajattelin neuloa mökille varasukiksi muutaman parin näitä sukkia. Mökkiajatuksissa viimeistelin myös kierrätyskankaista tehdyn kylpytakin.

  
Ompelin toisen kylpytakin jo vuoden vaihteessa, mutta tämä toinen jäi kesken. Ompelin myös jämäkankaista pienen korin, johon voi laittaa vaikkapa saunatarvikkeita sukkien sijaan. 

  
Tämä viikonloppu sisälsi varsin tärkeitä syntymäpäiviä, niin Minna Canthin kuin tyttärenikin, mutta myös hienoja kulttuurielämyksiä. 

Viikonloppu kului flowsta toiseen!

Pöytäliinoista kylpytakeiksi marraskuun hämärässä

Marraskuun pimeä sopii hyvin ”myyssailu” kuukaudeksi. Kävin viikonloppuna puolentoista tunnin Yin joogassa. Sali oli somistettu kynttilöin, ja joogaajat olivat tuoneet mukanaan villasukat, peiton ja tyynyn – yritään keskittyä siihen hyvään, mitä ympärillä on.

 

Sain syksyllä kassillisen vanhoja pöytäliinoja. Näistä pöytäliinoista sain tehtäväksi valmistaa joululahjaksi kylpytakit. Materiaalit olivat kestäviä ja hyväkuntoisia. Pellava oli joissain saumoissa niin vahvaa, että katkaisin ommellessa jopa kolme neulaa, mikä on erittäin harvinaista.  

  
Liinojen joukossa oli myös pitsilakana, josta oli jo pitsit osin repeytyneet. Päätin kuitenkin hyödyntää näitä pitsejä molemmissa kylpytakeissa. 

   

Molempien kylpytakkien taskunsuut saivat pitsisomisteen. Samassa lakanassa oli myös monogrammi, jonka käytin toisen kylpytakin selän koristeena. Toisen takin selkään ompelin hapsutetun pellavatilkun.

  
  
Kylpytakkien hihansuut sekä etureunat kanttasin levein kaitalein. Käytin kaitaleissa samaa kangasta kuin taskuissakin.

   
 
Yleensä en anna töilleni nimiä, mutta tällä kertaa tein poikkeuksen. Tummemmasta takista tuli ”Syli”, koska takki tuntui niin syliltä. Ranskasta tulleiden viikonlopun ikävien uutisten vuoksi valkoisesta takista tuli ”Rauha”. 

 
Hyvää ja tunnelmallista marraskuuta toivottavat Syli ja Rauha!
  

Keskikesän muistoja

Viileä ja sateinen alkukesä mahdollisti minulle sisällä olemisen ja keskittymisen erilaisiin ompeluhommiin. Tallinnasta hankkimani pellavat muuttivat muotoaan sekä vaatteiksi että sisustustekstiileiksi. Valmistin itselleni sellaisia vaatteita, että voin yhdistellä niistä erilaisia asukokonaisuuksia. Nämä mallit ovat niin ajattomia, että niitä voi käyttää useammankin vuoden. Taisi ystävänikin saada muutaman pellavavaatteen.

  
Viime viikolla sain kassillisen vanhoja pellavia, joista pitäisi rakennella kaksi kylpytakkia. Nämä kierrätyskankaista tehtävät kylpytakin taitavat kohta muodostua kestosuosikeiksi ja enkä pistä yhtään pahakseni, jos näin kävisi.

  
Kesä ei ollut pelkästään pellavatekstiilien parissa pyörimistä. Minulla oli myös muutama sisustustekstiiliprojekti Finlaysonin kanssa. Valmistin 20 sisustustyynyä Tomppa-kankaasta sekä kaksi mustaa patjanpäällistä messuja varten. 

  
Sain keväällä ihanan silkkikankaan Istanbulista. Tämä kangas innoitti minua tilaamaan syksyksi matkan Istanbuliin. Nyt vaan jännitän, että onnistuuko matka maan kireän poliittisen tilanteen vuoksi. Näistä Istanbulin kankaista valmistin sekä itselleni että ystävälleni mekkoja. Täytyy todeta, että silkki on edelleen materiaalina vertaansa vailla. Mikään muu materiaali ei ole niin hienostunut kiilloltaan, tunnultaan ja käyttöominaisuuksiltaan, kuin silkki – taivaalinen materiaali. 

 
Tulen kuvaamaan mekot vielä ystäväni yllä, mutta en malta olla laittamatta kuvia jo nyt näistä juhlavaatteista. Toinen mekoista on ohutta läpikuultavaa silkkisifonkia ja toinen on ohutta sähkönsinistä silkkikreppiä. Molemmat materiaalit laskeutuvat kauniisti ja olivat erinomaisia työstää. 

  
Näin kesän lopussa näyttäisi siltä, että minun työt alkavat lisääntyä sekä varsinaisessa virkatyössä että niin sanottuna yksityisyrittäjänä. Mekkojen lyhennyksiä näyttää riittävän, ja maanantaina aloitankin erään konfirmaatiomekon suunnittelun ja materiaalien hankinnan. Mielenkiinnolla odotan tätä uutta pikku proggista. Onneksi näiden töiden ohella olen voinut kaivaa puikot esiin ja neuloa muutamat olga-sukat rentoutuakseni.

   
  

Vaikka perustin aikanaan yritykseni siksi, että voin harrastaa käsitöiden tekemistä, niin tuntuu siltä, että tämä alkaa välillä tuntua jopa työltä!

Kolme kärpästä yhdellä iskulla

Tänään on ollut varsin vilkas työpäivä. Aamupäivällä salitreenin jälkeen viimeistelin tämän kesän elokuun morsiamen hääpuvun sekä morsiamen äidille valmistamani silkkipuvun. Hääseurue tuli sovittamaan pukuja kello 14 jälkeen. Täytyy sanoa, että jännitys oli huipussaan ennen sovituksia.  

  

Sovitimme ensimmäiseksi hääpukua. Hääpuvusta tuli juuri sellainen kuin pitikin, muutama pieni korjaus ja puku oli valmis luovutettavaksi. Tässä kohden pystyin huokaisemaan helpotuksesta. Tätä pukua tehtiin marraskuusta 2014 lähtien, joten kyseessä oli erityisen pitkä ja haastava prosessi. Kerron tästä lisää häiden jälkeen.  

 

Morsiamen äidin pukua suunnitelimme koko prosessin sivussa. Kangas löytyi toukokuussa edellisen sovituskäynnin yhteydessä. Tämä upea silkkipuku syntyi vain mittojen ottamisella, emme sovittaneet pukua kertaakaan ja puku istui täydellisesti. Puvussa on kauniit sivuleikkaukset ja vinoon leikattu kaulus. Helmaan tuli neljä halkiota antamaan väljyyttä liikkuessa. Laitan myöskin tästä puvusta kuvia häiden jälkeen.

 

Kun sain hääseurueen puvut luovutuskuntoon, ajattelin aloitella uuden kierrätysaiheisen kylpytakin valmistusta. Tämä kylpytakki tulee 50-vuotislahjaksi. Lahjan tilaaja oli keräillyt vanhoja pellavia ja pitsiliinoja kylpytakkia varten. Noudin nämä kankaat aamulla.

  
Kun sain leikattua kappaleet, aloin suunnitella taskuja ja muita yksityskohtia takkiin. Somisteena käytin kaunista ruusukuvioista pellavaliinaa. Tästä liinasta valmistin hihansuut, taskut sekä selkäkappaleen somisteen.

   
 

Kylpytakki valmistuikin sitten illan aikana. En malttanut lopettaa vauhtiin päästyäni. Lopuksi ompelin vyö- ja niskalenkit sekä itse vyön. Mielestäni kylpytakista tuli kaunis. Uskon että sekä lahjan antaja että saaja ovat molemmat tyytyväisiä.

  
Tämän kylpytakin valmistaminen oli varsin helppoa ja mutkatonta, suorastaan terapeuttista, kun takana oli vaativien juhlapukujen valmistus!

Kesän kynnyksellä

Muistelen viime kesää, kun ihailin rodojen ja syreenin kukintaa. Alku kesästä kukkivat puutarhan kasvit ovat mitä parhainta herkkua pitkän ja pimeän talven jälkeen. Rodot ovat jälleen nupussaan ja odotan niiden tämän vuoden värikylläistä kukoistusta.  

 

  
Samalla kun rodot ja syreenit kukkivat, valmistin tyhjistä kahvinpapupusseista penaaleja. Tässä kuvia selatessa ajattelin, että tämänkin kierrätysaiheisen työn voin jakaa blogissani. Ehkä joku muukin innostuu tästä tekniikasta.

  

Alusi tarvitaan tietysti muutama tyhjä kahvipussi. Kahvipussit kannattaa pyyhkäistä kostealla liinalla, ennen kuin ne leikataan suikaleiksi. Jos oikein muistan, niin yhdestä pussista tuli 6 suikaletta. Leikkauksen jälkeen taitetaan suikale kolmeen osaan ja ommellaan tikkaukset reunoihin. Kun kaikki 24 suikaletta on ommeltu valmiiksi, voidaan ne pujotella korinpohjaksi keskenään. Pujottelua helpottaa, jos pohjan 12 suikaletta ommellaan päistä yhteen.
  

  
Pujottelun jälkeen piirretään tussilla pussin ympyrän muoto. Apuna voi käyttää vaikka ruokalautasta. Kun muoto on jäljennetty, niin tässä vaiheessa asetetaan penaalin taustakangas alle ja ommellaan tikkaus muodon mukaan. Tikkauksen jälkeen leikataan ompeleen ulkopuolelta ylimääräiset palat pois, jotta saadaan haluttu pyöreä muoto. 

Penaalin vetoketjureunaan pitää ommella kanttaus. Kanttausnauha pitää olla vinoon leikattu sekä penaalin ympyrän kehän kanssa saman mittainen. Nauha ommellaan renkaaksi ja kiinnitetään reunaan. Reunakaitale on nelinkertainen valmiiseen leveyteen verrattuna ja se ommellaan kahdessa vaiheessa. 

  
Lopuksi penaalin reunoihin ommellaan vetoketjun molemmat puolet. Vetoketju ommellaan päältä tikkaamalla. Näiden vaiheiden jälkeen puolikuun muotoinen penaali on valmis.

  

Tätä penaalia käyttäessä voi olla tyytyväinen pieneen ympäristötekoon!

Kukkaistyttö

Ystäväni oli hankkinut itselleen täyspitkän juhlapuvun. Puku ei ollut mikä tahansa puku, vaan Helsingin kaupunginteatterin roolipuku ”kukkaistyttö”. Puvusta ei kyllä suoraa huomannut, että se olisi kukkaistytön roolivaate, niin muotoilunsa kuin värinsäkin puolesta.

IMG_4381.JPG

Puku oli muuten hyvä, mutta se oli käyttäjälleen liian suuri. Niinpä tarvittiin ompelijaa sitä pienentämään. Puku oli liian suuri lähinnä vyötäröltä, joten riitti, että molemmista sivuista ottaisi 2-3 cm sisään. Pieni korjaus ja puku olisi jälleen käytössä, jos ei päivittäin niin ainakin juhlan aikaan.

IMG_4385.JPG

Ystävälläni oli myös kaksi kirpputorilöytöä, jotka tarvitsivat pientä päivitystä. Molmmat löydöt olivat takkeja 90-luvulta. Takkien ongelma löytyi olkapäiltä… Tadaaa, olkatoppaukset! Toisessa takissa takin takaosassa oli ihanat laskokset, jotka olivat kiva yksityiskohta muuten yksinkertaisessa vaatteessa. Tästä takista lyhensin hihoja, poistin olkatoppaukset ja ompelin hihoja sisään.

IMG_4389.JPG

Molemmat takit sekä juhlapuku olivat yksinkertaisia, laadukkaita ja ajattomia – olkatoppauksia lukuunottamatta!

Wanhat pellavat uusiokäyttöön

Viime viikolla sain mielenkiintoisen tilauksen. Ystäväni oli ollut tätinsä mökillä ja samalla kerralla olivat intoutuneet siivoamaan kaappeja. Kaappien kätköistä oli löytynyt pellavaisia pöytäliinoja, pellavatapettia sekä laudeliinoja ja taisipa sieltä löytyä pitsin pätkiäkin.

20140804-205331-75211755.jpg

Näistä mielenkiintoisistä löydöistä innostuneena, ystäväni päätti ottaa minuun yhteyttä tilaustyöt mielessään. Hän kysyi pystyisinkö ompelemaan näistä kankaista ja pitseistä kylpytakkeja. Sain melko vapaat kädet, lukuunottamatta tädin pientä kuvaa, jonka hän oli lehdestä leikannut. Täti oli sanonut haaveilleensa jo pitkään kimonotyyppisestä kylpytakista.

20140804-210113-75673982.jpg

Loppujen lopuksi sain ommeltua neljä kylpytakkia, joista kaksi ovat tapettikankaista ja laudeliinoista ommeltuja, yksi pöytäliinasta sekä tapettikankaasta ja viimeinen kangaspuiden tukkiliinasta sekä laudeliinasta. Pitsiä käytin somisteena melko harkiten. Tästä projektista intoutuneena taidan etsiä itselleni wanhoja pellavia.

20140804-211500-76500964.jpg

20140804-210610-75970940.jpg

Isoäidin kahvihetken pöytäliina

Si-Ras Design sai tehtäväkseen antaa kunniaa ja uuden elämän isoäidin pöytäliinalle. Pöytäliina oli jo pahoin kulunut ja parhaat päivänsä nähnyt. Pöytäliina oli kuitenkin nykyiselle omistajalle niin tärkeä, että hän halusi teettää siitä tyynyliinan.

20140730-132558-48358938.jpg

Pöytäliinan kirjotut osat olivatkin säilyneet niin hyvin, että niitä pystyi edelleen hyödyntämään. Tyynyliinaan käytettiin myös toista vanhaa, mutta uudempaa, pöytäliinaa. Tällä liinalla päällystettiin varsinainen tyyny, jonka päälle tehtiin koristepäällinen. Koska tyynyn etuosaan meni suurin osa kirjotusta liinasta, tehtiin koristepäällisen takaosan toisesta liinasta sekä kirjotunliinan reunapalasta. Tyynynpäällisiin tehtiin taskupussit, joiden avulla tyyny pysyy liinojen sisällä.

Toivottavasti asiakas on tyytyväinen ja saa vastinetta sijoitukselleen.

20140730-133331-48811695.jpg