Ystäväni äiti nukkui pois viime syksynä. Äidin menetys herättää surua ja haikeutta, kuten myös muidenkin läheisten menetys. Äitiin ja äitiyteen liitetään helposti mielikuvia läheisyys, lämpö ja huolenpito. Äiti on läsnä – juuri sinua varten.

 

Ystäväni äidiltä jäi takki. Takki oli Aino-takki. Tämä takki oli peräisin ilmeisemmin 90-luvulta mallinsa puolesta. Takki oli todella väljä. Se, mikä teki takista erityisen, oli kangas.  Kangas ei ollut menettänyt värejään eikä muotoaan. Kangas oli erikoinen ja tästäkin syystä se oli hyvä käyttää uudelleen.

 

Ennen kuin takkia lähdettiin käsittelemään. Takki pestiin ja leikattiin osiin. Osat odottivat koko kevään oikeaa hetkeä, että pääsin muokkaamaan niitä. Ajatuksena oli tehdä samalla kaulusmallilla ja tyylillä tähän päivään sopiva takki. Takki kaventui, helma lyheni ja taskut irrotettiin ja vuoritettiin uudelleen.

  
Takin kaulus säilytettiin ennallaan sekä etualavarat napituksineen. 

  
Takin vuori oli haalistunut ja kulunut. Ostin takkiin uuden punaisen satiinivuorikankaan. Vuorista tuli takin sydän. Ihanan hehkuvan punainen. Vuori lisää ehdottomasti takin ikää ja käyttömukavuutta.

  
Näin sai siis tämäkin vanha takki uuden elämän. Takin kaunis kangas toimii edelleen ja mallikin on melko ajaton. Takin mukana kulkee muisto äidistä – äidin halaus.

  
Hyvät materiaalit kestävät aikaa!