”Koulussa jaksaa käydä viikon, kun tietää, että perjantaina on kässää”, näin tokaisi eräs 12-vuotias tyttö minulle. Saan olla ilokseni seuraamassa tätä ihanaa aherrusta ja intoa, joka lähtee näistä nuorista tytöistä. Tammikuussa hankituista kankaista alkaa syntyä ihania mekkoja kevään juhliin. 

Tytöt ompelevat, sovittavat, kuvaavat, seuraavat muiden työskentelyä, ihailevat ja kehuvat toisiaan. Joku lähettää kuvan äidilleen ja tästä kuulen mm. kuntosalilla ollessani. Samaan aikaan mediassa tulee kauheita uutisia lento-onnettomuudesta, joka ei onneksi kosketa näiden nuorten maailmaa. Nämä elävät vielä vaaleanpunaista unelmaansa ja hyvä niin.  

Tänään saimme myös tietoiskua Earth hour 2015 -tapahtumasta. Keskustelimme ilmastonmuutoksesta ja asioista, jotka nopeuttavat maapallon lämpenemistä. Onneksi näillä tyttöjen itse valmistamilla mekoilla on huomattavasti pienempi hiilijalanjälki, kuin Aasiassa tuotetuilla mekoilla. Moni välikäsi jää käyttämättä, kun tuotamme itse, jos emme kaikkea, niin ainakin osan kuluttamista tuotteistamme. 

Taito on asia, jota ei opita hetkessä. Taito syntyy pitkäjänteisestä työskentelystä, halusta ja tahdosta oppia jotakin uutta. Taito syntyy rohkeudesta hypätä tuntemattomaan. Taitoa syntyy, kun sille annetaan mahdollisuus tulla esiin. 

Onneksi löytyy vielä ihmisiä, jotka arvostavat taidon kehittymistä ja mahdollistavat taidon siirtymisen sukupolvelta toiselle!

Vuosi 2015 alkoi kuinkas muuten kuin juhlien merkeissä. Nämä juhlat tosin eivät olleet uudenvuodenjuhlat vaan ystäväni syntymäpäivät. Juhlimme niitä 60-luvun hengessä. Päänvaivaa syntyi tietysti asusta. Mikä 60-luvun tyyleistä miellyttäisi itseäni? Erilaisia pukeutumistyylejä oli 60-luvullakin hyvin paljon, puhutaanko vuosikymmenen alkupuolesta vai lopusta. Päätin valita ensin henkilön ja sitten vasta mallin puvulleni. Jacqueline Kennedyn tyyli on aina miellyttänyt minua, joten päätin tutkia kuvia, joita hänestä on otettu.

Lopulta päätin soveltaa löytämääni mallia kaapista löytyneisiin kankaisiin. Minulla oli ohutta mustaa vuorikangasta ja pitsiä. Pitsin kaunista reunaa halusin käyttää sekä helmassa, pääntiessä että hihansuissa. Olin siis päättänyt lisätä löytyneeseen malliin puolipitkät hihat. Talven juhlissa tämä on hyvin perusteltua.

Arvostan vaatteessa sitä, että se on mukava päällä. Vaatteen pitää tuntua omalta; sen tulee istua hyvin ja sen pitää olla itsensä näköinen. Omalle tyylilleen kannattaa olla uskollinen. Mikä sen kauheampaa kuin viettää monta tuntia juhlissa asussa, joka ei sovi omaan tyyliin tai ei istu. Saattaa syntyä tunne, että olisi mielummin josskin muualla kuin juhlissa.

Nyt kuitenkin menemme kovaa vauhtia kohti kevättä. Talvi alkaa kuukauden kuluttua taittumaan ja minuakin odottavat muutamat häihin liittyvät projektit. Ihanaa, kun on jotain uutta tiedossa. Uudet luovat jutut ovat kyllä sellainen energianlähde, että niillä jaksaa mennä eteenpäin.

Pian matkaan viideksi päiväksi Pariisiin ja odotan innolla, mitä elämyksiä kaupungilla on tarjota näin kevään alkuun!

”Mistä on pienet tytöt tehty?
Mistä on pienet tytöt tehty?
Sokerista, kukkasista,
Inkivääristä, kanelista.
Niistä on pienet tytöt tehty”.

Engl. kr. suom. Kirsi Kunnas

Olen saanut tutustua kahden viimeisen projektin osalta sekä äiteihin että tyttäriin. On ollut kiva seurata äidin rakkautta, silmien säkenöintiä ja miltei liikutusta, kun tytär pukee asun ylleen. Olen tehnyt lukemattomasti pukuja omalle tyttärelle ja tiedän, että silloin liikutaan herkällä alueella.

Eilen sovitimme tätä metsänhengen show dance -pukua. Sovituksen jälkeen tuli vielä pikku muutoksia sekä strassien kiinnitystä. Siinä hurahti muutama tunti kunnes asu tuli valmiiksi ja on valmis luovutettavaksi. Tuskin maltan odottaa, miltä se näyttää esiintymispäivänä, kun tanssija astuu estradille.

Edellinen äidin ja tyttären kohtaaminen oli wanhojen päivän tanssipuku, jonka sain valmiiksi marraskuussa. Pian tämä puku puetaan ylle ja toivon, että tanssija nauttii päivästä sekä tuntee olonsa kotoisaksi ja kauniiksi tanssiaispuku yllään.

Tulevaan suunnittelu- ja ompelutyöhöni liittyy tavallaan myös äiti sekä tytär, sillä ainakin materiaaleja hankittaessa mukana oli niin ikään molemmat. Äiti hankki tyttärelleen lahjaksi hääpukukankaat sekä sen valmistuksen.

Tähän loppuun voisin lisätä vielä Maila Pylkkösen runon äidistä.

”Äiti istuu pimeässä, kun me nukutaan,
pitää kädestä, jos täytyy.
Silloin ei sais puhua enää
Kun melkein nukutaan,
äiti istuu siinä, jos jaksaa raottaa
silmää,
äiti ei koskaan lähde pois
ennenkuin myöhään, kun me ei kuulla
ja kun ollaan unessa”.

Syyskuussa sain tilauksen nuorelta tytöltä koskien wanhojen päivän tanssiaispukua. Sovimme tytön kanssa suunnittelupalaverin Tapiolan Stockmannille. Hetken keskusteltuamme ja puvun hahmottuessa, päätimmekin lähteä tutkailemaan kankaita. Tällä kertaa suuntasimme Sellon Eurokankaaseen. Eurokankaasta otimme näytteet kankaista, jotta kankaiden oikeaa väriä pystyisi tarkastelemaan kotona ja luonnonvalossa. Värivalinta oli punainen.

Seuraava vaihe olisi sovituskappaleen valmistaminen. Muotoilin sopivan kaavan puvun yläosaan, mikä taisi olla puvun haastavin osuus. Sovituksessa sovimme tehtävistä muutoksista ja muista yksityiskohdista. On aina helpottavaa, jos asiakas tietää mitä haluaa. Voi vaan kuunnella ja joko hyväsyä tai hylätä toiveita.

Tämän sovituksen jälkeen kuluikin aikaa reilu kuukausi, kun aloitin puvun valmistamisen. Nyt tuntui, että on sopiva hetki lähteä muotoilemaan satiinista ja sifongista jotain kaunista. Valmistaminen on aina prosessi. Pitää miettiä tarkoin leikkaussuunnat ja mielikuva, miltä haluaa puvun näyttävän ja tuntuvan. Tässä puvussa halusin, että se vain solahtaa asiakkaan ylle. Puvun tulisi olla sekä ryhdikäs että kevyt korostaen asiakkaan kauniita muotoja.

Puvun salaisuutena on vinoonleikatut helmat, sekä erillinen yhdestä kappaleesta valmistettu päällikerrossifonki. Näin vältyttiin muotolaskoksilta ja ylimääräisiltä saumoilta. Puvun takaosa muodostuu syvään uurretusta selkäosasta sekä ristikkäin menevistä olkaimista, lisäksi helmaosa on takaa huomattavasti runsaampi kuin etuosa.

Vaikka tanssiaispuku onkin päällisin puolin valmis, tulee siihen vielä strassikirjailuja. Tässä vaiheessa kuitenkin minä luovutan puvun eteenpäin ja annan asiakkaan hoitaa kirjailut!

Muutama viikko sitten minuun otti yhteyttä nuori nainen, joka oli kiinostunut teettämään wanhojen päivään juhlapuvun. Pääsen työni puolesta seuraamaan wanhojen tansseja miltei joka vuosi. On mielenkiintoista nähdä, miten pukujen mallit muuntuvat ajan myötä. Vielä edelleenkin saattaa nähdä oikeasti vanhan puvun, mutta pääsääntöisesti puvut ovat tanssiaispukuja leveine helmoineen ja niukkine yläosineen.

Tämä nuori nainen, joka halusi teettää puvun minulla, oli kuitenkin päätynyt iltapukutyyliseen juhlapukuun. Oli ihana tavata tämä neito, joka oli jo selvästi päättänyt minkälaisen puvun hän halusi. Värikin oli selvä. Koska ajatukset olivat niin selkeät, päätimme lähteä samantien kangasostoksille. Päädyimme tällä kertaa Leppävaaran Sellon Eurokankaaseen. Emme kuitenkaan hankkineet samantien kankaita, vaan ostimme näytekappaleet kankaista, jotta väriä voi tarkastella paremmassa valaistuksessa. Minun tehtäväkseni jäi muotoilla sovituskappale seuraavaan tapaamiskertaan mennessä.

Tämän sovituskappaleen kaavojen muotoilu ei ollut helpoimmasta päästä; laskoksia pyöreän muodon päälle teki kaavoituksesta haastavan, mutta mielenkiintoisen. Lopulta olin tyytyväinen muotoiluuni ja sain valmistettua sovituskappaleen huomista sovitusta varten.

Juhlapukujen valmistuksessa juuri tuo muotoilu on se flow!

Viime viikolla sain vietyä asiakkaalle ihanan juhlapuvun. Puku oli yksiosainen ja yläosa rakennettu sekä pitsistä että silkkikorsetista. Hameosa leveni lantiolta kohti helmaa trumpettimaisesti.

Se, mikä teki puvusta mielenkiintoisen valmistaa, oli ehdottomasti pitsiyläosa. Miten leikata pitsi, että saisin kauniin pääntien pitsireunuksesta? Miten leikata pitsi, että tulisi mahdollisimman vähän saumoja? Kysymyksiä oli paljon.

Lisäksi halusin käyttää pitsiä siten, että se olisi osittain päällekkäin ja käsin ommeltuna alempaan kerrokseen, näin sain häivytettyä saumoja. Kaikenkaikkiaan projekti oli mielenkiintoinen ja lopputulos oli hyvin asiakkaan näköinen.

Kaunis kuin koru!