Joskus ei voi ennalta arvatakaan, minne asti kahden luovan ajatukset voivatkaan juosta. Näin kävi eräänä huhtikuisena lauantaina, kun tapasimme Lotan kanssa. Lotta kiirehti valmennuskurssilta Helsingin keskustaan ja minä muilta kiireiltäni. Ajatuksena oli hieman kierrellä kangaskauppoja ja tarkentaa tulevan ylioppilasmekon suunnitelmaa.

  
  
Aikamme kierreltyämme Yliopistokadun Eurokangasta, alkoivat suunnitelmat muuttua. Onneksi Lotta oli kierrellyt kauppoja, katsellut lehtiä ja nettiä sekä sovittanut lukuisia mekkoja, ennen tapaamista. Mekolla oli selkeät kriteerit, mutta sopivaa materiaalia ei tuntunut löytyvän. Nyt piti ottaa aikalisä ja miettiä mallia uudelleen. Onneksi Lotalla oli mietittynä toinenkin vaihtoehto, johon sekä myyjä että mekontekijä yhtyivät melko innokkaasti.

  
Mekon pohjakankaaksi valitsimme morsiussatiinin ja tämän päälle paksun pitsikankaan. Lisäksi tarkoituksena oli koristella mekko silkkikukin. Tätä kangasta lähdimme etsimään Villisilkistä. Liikkestä löytyi kaksikin hyvää vaihtoehtoa, mutta onneksi Lotta päätyi italialaiseen kukikkaaseen silkkisatiiniin, eikä valmiisiin silkkikukkiin. Näin saisimme mekkoon juuri oikeanlaisen oman erityisen lisänsä.

 Kankaat toimitettiin minulle tiistaina 26.4. tuolloin pääsin ottamaan Lotalta mitat ja täsmensimme samalla suunnitelmaa. Samalla Lotan äiti toi korjattavaksi löytämänsä valmismekon. Mekon olkaimia piti lyhentää. Olkaimien takia aloitinkin Lotan mekon valmistuksen jo helatorstaina, koska äiti tarvitsi oman mekkonsa seuraavana päivänä.
  

Mekon valmistus alkoi luonnollisestikin kaavoituksella. Yksi kaava sieltä, toinen täältä, kunnes kaikki osaset olivat kasassa. Ja olisihan se ollut turhan helppoa, jos kaavat olisivat kelvanneet sellaisenaan. Seuraavaksi muokkasin kaavat malliin sopiviksi.

  

Mekon hameosaan piti saada aikaiseksi sellainen ”puff”. Tämä rakennettiin sekä kaavoittamalla että lisäämällä täytettä. Mielenkiintoisinta tässä oli se, että tämä oli sekä Lotan toive että tätä ehdotettiin myös perhepiirissäni suurinpiirtein saman ikäisen poikani suusta. ”Puff” saatiin aikaiseksi ja helma alkoi näyttää siltä miltä pitikin. Kiinnitin helman yläosaan ja puku oli vihdoin sovitusta varten valmis. Lisäsin muutaman silkkikukan antamaan osviittaa tulevasta.

   
 Sovitus sujui hyvin ja pukuun tuli vain muutama pieni korjaus. Tänä aamuna aloitin puvun viimeistelyn. Lisäsin helmaan vuorikankaan, ompelin vetoketjun sekä kiinnitin vuorin vetoketjuun. Nyt oli aika aloittaa herkullisin ja aikaavievin osuus – koristelu.  

 
Puvun jokainen silkkikukka on leikattu, muotoiltu ja ommeltu käsin. Tälläistä tekemistä ei voi saada keltään muulta kuin luovalta, hullulta, käsityöläiseltä. Lopulta olin jo melko väsynyt ompeluun ja onnekseni jouduin lopettamaan ompelun silkkikankaan loputtua. Tämä koristelu oli myöskin se vaihe, jonka halusin ehdottomasti tehdä itse.

  
Viimein mekko oli valmis ja tekijän olisi tehnyt mieli itkeä. Mekosta tuli niin kaunis – samaan aikaan sekä rohkea että herkkä. Rohkeudella tarkoitan luovaa tapaa muotoilla ja käyttää materiaaleja. 

   
   
Yksi monista suosikeistani puvun yksityiskohdista on ehdottomasti pääntie. Hyvästi liian antavat ja olkaimettomat korsettiviritykset, niitä on nähty jo liiaksi viimeiset kymmenen vuotta.

   
 
Olen jälleen niin kiitollinen, että sain tehdä tämänkin puvun. Olen niin ylpeä teistä suomalaisista naisista ja nuorista neideistä, jotka arvostavat yksilöllistä suunnittelua ja tekemistä. Yhdessä suunnitellen, toisiamme kuunnellen,  saamme aikaan jotain kaunista. Onneksi kuvien ja viestien lähettäminen on nykyään niin helppoa, että voimme käydä keskustelua työn edetessä, eri viestimien välityksellä. Toivottavasti Lotan päivä valmennuskurssillakin sujui viestittelystä huolimatta.

  
Tätä on suunnittelun ja tekemisen flow parhaimmillaan!

 

Kevät on juhlien aikaa ja näin ollen myös juhlapukeutumisen aikaa. Sen lisäksi, että olen tehnyt silkkitoppeja sekä itselleni että tilaustöinä, on muutama mekkokin ehtinyt syntyä.  

 
Viime syksynä eräs äiti otti yhteyttä minuun kyselläkseen pientä muokkausta juhlapukuun. Aluksi oli tarkoituksena muokata vanhojenpuvusta ylioppilasmekko, mutta suunnitelmat muuttuivat. Lopulta tapaamisen jälkeen suunnittelimme mekot sekä äidille että tyttärelle. 

   
 
Tyttärellä oli selkeät suunnitelmat ja pitäydyimme niissä. Materiaali sai olla paksua, sinistä puuvillasatiinia. Onneksi tätä löytyi Helsingin Eurokankaasta. Äidin toiveena oli jotain vaaleansinistä. Sopiva kangas löytyi sisustusosastolta.

  
Molemmat mallit olivat melko selkeälinjaisia. Sähkönsinisen mekon juju löytyy selkäpuolelta. Vaaleassa mekossa laskokset ja kangas itsessään sopivat mekon käyttäjälle.  

 
Molemmat ovat helposti muunneltavissa asusteiden kanssa. Korut, vyöt, hanskat tai jopa päähine antavat oman ilmeensä kokonaisuuteen, kenkiä unohtamatta. 

  
Näistä mekoista ja topeista innostuneena pitäisi tehdä itselleni mekko muutaman viikon päästä oleviin konfisjuhliin. Malli, kaavat ja kangas odottavat jo käsittelyä työhuoneen pöydällä muutaman korjaustyön lisäksi. 

  
Tämä, niin kuin monet muutkin mielekkäät työt, ruokkii itse itseään. Aikaakin tuntuu riittävän, jos työ on tarpeeksi mielekästä!