Vuosi 2015 alkoi kuinkas muuten kuin juhlien merkeissä. Nämä juhlat tosin eivät olleet uudenvuodenjuhlat vaan ystäväni syntymäpäivät. Juhlimme niitä 60-luvun hengessä. Päänvaivaa syntyi tietysti asusta. Mikä 60-luvun tyyleistä miellyttäisi itseäni? Erilaisia pukeutumistyylejä oli 60-luvullakin hyvin paljon, puhutaanko vuosikymmenen alkupuolesta vai lopusta. Päätin valita ensin henkilön ja sitten vasta mallin puvulleni. Jacqueline Kennedyn tyyli on aina miellyttänyt minua, joten päätin tutkia kuvia, joita hänestä on otettu.

Lopulta päätin soveltaa löytämääni mallia kaapista löytyneisiin kankaisiin. Minulla oli ohutta mustaa vuorikangasta ja pitsiä. Pitsin kaunista reunaa halusin käyttää sekä helmassa, pääntiessä että hihansuissa. Olin siis päättänyt lisätä löytyneeseen malliin puolipitkät hihat. Talven juhlissa tämä on hyvin perusteltua.

Arvostan vaatteessa sitä, että se on mukava päällä. Vaatteen pitää tuntua omalta; sen tulee istua hyvin ja sen pitää olla itsensä näköinen. Omalle tyylilleen kannattaa olla uskollinen. Mikä sen kauheampaa kuin viettää monta tuntia juhlissa asussa, joka ei sovi omaan tyyliin tai ei istu. Saattaa syntyä tunne, että olisi mielummin josskin muualla kuin juhlissa.

Nyt kuitenkin menemme kovaa vauhtia kohti kevättä. Talvi alkaa kuukauden kuluttua taittumaan ja minuakin odottavat muutamat häihin liittyvät projektit. Ihanaa, kun on jotain uutta tiedossa. Uudet luovat jutut ovat kyllä sellainen energianlähde, että niillä jaksaa mennä eteenpäin.

Pian matkaan viideksi päiväksi Pariisiin ja odotan innolla, mitä elämyksiä kaupungilla on tarjota näin kevään alkuun!

”Mistä on pienet tytöt tehty?
Mistä on pienet tytöt tehty?
Sokerista, kukkasista,
Inkivääristä, kanelista.
Niistä on pienet tytöt tehty”.

Engl. kr. suom. Kirsi Kunnas

Olen saanut tutustua kahden viimeisen projektin osalta sekä äiteihin että tyttäriin. On ollut kiva seurata äidin rakkautta, silmien säkenöintiä ja miltei liikutusta, kun tytär pukee asun ylleen. Olen tehnyt lukemattomasti pukuja omalle tyttärelle ja tiedän, että silloin liikutaan herkällä alueella.

Eilen sovitimme tätä metsänhengen show dance -pukua. Sovituksen jälkeen tuli vielä pikku muutoksia sekä strassien kiinnitystä. Siinä hurahti muutama tunti kunnes asu tuli valmiiksi ja on valmis luovutettavaksi. Tuskin maltan odottaa, miltä se näyttää esiintymispäivänä, kun tanssija astuu estradille.

Edellinen äidin ja tyttären kohtaaminen oli wanhojen päivän tanssipuku, jonka sain valmiiksi marraskuussa. Pian tämä puku puetaan ylle ja toivon, että tanssija nauttii päivästä sekä tuntee olonsa kotoisaksi ja kauniiksi tanssiaispuku yllään.

Tulevaan suunnittelu- ja ompelutyöhöni liittyy tavallaan myös äiti sekä tytär, sillä ainakin materiaaleja hankittaessa mukana oli niin ikään molemmat. Äiti hankki tyttärelleen lahjaksi hääpukukankaat sekä sen valmistuksen.

Tähän loppuun voisin lisätä vielä Maila Pylkkösen runon äidistä.

”Äiti istuu pimeässä, kun me nukutaan,
pitää kädestä, jos täytyy.
Silloin ei sais puhua enää
Kun melkein nukutaan,
äiti istuu siinä, jos jaksaa raottaa
silmää,
äiti ei koskaan lähde pois
ennenkuin myöhään, kun me ei kuulla
ja kun ollaan unessa”.

Syyskuussa sain tilauksen nuorelta tytöltä koskien wanhojen päivän tanssiaispukua. Sovimme tytön kanssa suunnittelupalaverin Tapiolan Stockmannille. Hetken keskusteltuamme ja puvun hahmottuessa, päätimmekin lähteä tutkailemaan kankaita. Tällä kertaa suuntasimme Sellon Eurokankaaseen. Eurokankaasta otimme näytteet kankaista, jotta kankaiden oikeaa väriä pystyisi tarkastelemaan kotona ja luonnonvalossa. Värivalinta oli punainen.

Seuraava vaihe olisi sovituskappaleen valmistaminen. Muotoilin sopivan kaavan puvun yläosaan, mikä taisi olla puvun haastavin osuus. Sovituksessa sovimme tehtävistä muutoksista ja muista yksityiskohdista. On aina helpottavaa, jos asiakas tietää mitä haluaa. Voi vaan kuunnella ja joko hyväsyä tai hylätä toiveita.

Tämän sovituksen jälkeen kuluikin aikaa reilu kuukausi, kun aloitin puvun valmistamisen. Nyt tuntui, että on sopiva hetki lähteä muotoilemaan satiinista ja sifongista jotain kaunista. Valmistaminen on aina prosessi. Pitää miettiä tarkoin leikkaussuunnat ja mielikuva, miltä haluaa puvun näyttävän ja tuntuvan. Tässä puvussa halusin, että se vain solahtaa asiakkaan ylle. Puvun tulisi olla sekä ryhdikäs että kevyt korostaen asiakkaan kauniita muotoja.

Puvun salaisuutena on vinoonleikatut helmat, sekä erillinen yhdestä kappaleesta valmistettu päällikerrossifonki. Näin vältyttiin muotolaskoksilta ja ylimääräisiltä saumoilta. Puvun takaosa muodostuu syvään uurretusta selkäosasta sekä ristikkäin menevistä olkaimista, lisäksi helmaosa on takaa huomattavasti runsaampi kuin etuosa.

Vaikka tanssiaispuku onkin päällisin puolin valmis, tulee siihen vielä strassikirjailuja. Tässä vaiheessa kuitenkin minä luovutan puvun eteenpäin ja annan asiakkaan hoitaa kirjailut!