Matkan inspiroimana

Kirjoitettu Kategoriassa Sisustus, Suunnittelua ja toteutustaKommentoi

Sisustus kotona on saanut hieman vaikutteita Istanbulin matkasta. Tämä ei varmasti yllätä, sillä matkahan oli täynnä visuaalisia elämyksiä.

  
Eräässä vanhan kaupungin liikkeessä, aivan hotellimme vieressä, myytiin kauniita silkkityynyjä. Huomasin välittömästi, että tyynyt olivat melko kalliita, ja valitettavasti, yksi tyynyhän ei näyttäisi miltään. 

 
Löysin liikkeen takaosasta kangaspakkoja ja huomasin, että kankaat olivat melko kohtuuhintaisia n. 16-36 dollaria metriltä. Niinpä alkoikin armoton valikoiminen, pohdiskelu ja pyöritys, jotta sain valittua mieleiset kankaat.  

 
Viikonlopun aikana kävin Eurokankassa ostamassa sisätyynymateriaalit, taustakankaat sekä vetoketjua. Kotona ilta menikin uusia tyynyjä ommellessa sekä kotia sisustaen. 

  
   
Nyt sohva on täynnä nukkapintaisia ja ikat-värjättyjä silkkityynyjä, joiden seassa voi siemailla omenateetä. Tervetuloa pimenevät illat!

Terveiset Istanbulista

Kirjoitettu Kategoriassa Suunnittelua ja toteutustaKommentoi

Pääsin viettämään lokakuussa neljän päivän kaupunkiloman Istanbulissa. Kaupunki osoittautui todellakin matkustamisen arvoiseksi. 

  

Ensimmäisenä päivänä kiertelimme vanhan kaupungin kulttuurikohteissa Sinisessä Moskeijassa ja Topkapissa. Molemmat kohteet lumosivat kävijänsä kauneudellaan.  

   
Suunnitelmissani oli tutustua myös Istanbulin kangaskauppojen kangasvalikoimiin. Olin saanut ystävältäni osoitteen hyvästä silkkikaupasta, joten lomamme toisena päivänä suuntasimme uudelle puolelle kangasostoksille. Ongelmana ei suinkaan ollut vähäinen valikoima saatikka hinnat vaan kankaiden runsas määrä, mistä valita.

   


Saman kadun varrelta löysin muutaman muunkin kangaskaupan. Yhdessä näistä liikkeistä myytiin paljetti -ja pitsikankaita. Edellisellä viikolla olin ostanut samaa paljettikangasta yli 40 euron metrihinnalla Suomessa, kun puolestaan täysin sama kangas maksoi Istanbulissa 6 euroa metriltä. 

  
Ehdoton suosikkini kangaskaupoista oli Bagzibagli. Liikkeessä oli huikea valikoima laadukkaita erikoiskankaita ja mikä parasta – erinomainen palvelu. Ostin ihanaa tuhkan sinistä villakreppiä sekä upeaa metallisilkkiä.  

 
Ohessa muutama kuva hyllyistä, jotka notkuivat upeista kankaista, myös näyteikkuna oli näkemisen arvoinen. Näyteikkunan upeat kankaat vetivät väkisinkin sisälle.

   
   
Haikeudella jään muistelemaan näitä upeita liikkeitä sekä odotan innolla seuraavaa matkaa tähän kaupunkiin. Istanbul oli tarjonnut tähän mennessä niin kulttuurielämyksiä kuin myös hyvää palvelua. Matkamme kuitenkin jatkui taksilla satamaan ja satamasta veneellä Aasian puolelle.  

 
Lomamme viimeisenä päivänä, kuin vahingossa, tutustuin Jennifer’s hamamiin. Liike, tuotteet, liikeidea sekä palvelu olivat jälleen kerran mykistäviä. En tiedä miksi juuri tällä matkalla olen kokenut sekä tuotteiden hyvän laadun että palvelun ihan erityisen mieleenpainuvaksi – täällä viileässä pohjolassa on tainnut unohtua kaupankäynnin kulmakivet.  

 

Jennifer’s hamamista tarttui mukaan muutama kylpytakki sekä ihana pehmeä puuvillahuivi, jonka myyjä sitoi kaulaani. Lopuksi samaiselta basaarikujalta ostin kassillisen teetä sekä mausteita, jotta pääsen valmistelemaan tulevan talven pimeinä viikonloppuina erinomaisia turkkilaisia meze-illallisia. 

   
Päätin matkani 1550-luvulla rakennetetussa Ayasofian hamamissa. Kokemus oli yhtä ainutlaatuinen ja mieleenpainuva kuin koko matka sinällään. 

Elokuussa tapahtuneiden levottomuuksien johdosta olin perua koko matkan, onneksi näin ei käynyt!

Kapteeni koukku ja luistelupuku

Kirjoitettu Kategoriassa Mekot ja muut vaatteet, Suunnittelua ja toteutustaKommentoi

Eilinen hurahti nopeasti siskoni ja kummityttöni kanssa. Päätimme yhteistuumin valmistaa uuden kisapuvun jääprinsessalle. Äidin tehtäväksi tuli suunnitella ja hankkia materiaalit.


Materiaalien hankinta muodostui ennakoitua haastavammaksi, kankaiden valikoima ei ollut järin runsas, eikä palvelukaan erityisen hyvää. Lopulta kuitenkin löytyi sekä kankaat että pukuun kiinnitettävät strassit ilman suurempaa huolta.


Puvussa on vain yksi hiha, toiselle puolelle ommeltiin olkaimet. Idea toispuoleisuuteen syntyi Kapteeni koukusta, joka on myös luisteluesityksen teemana. Samoin puvun värimaailma syntyi samaisen teeman ympärille.


Puvun valmistus lähti itseasiassa housuista, housuosaksi ompelimme minishortsit. Housujen päälle suunnittelimme mustan kolmikerroksisen sifonkihelman, jonka päälle tuli vielä punaisesta sifongista ja yläosan kankaasta ns. takin liepeet.


Yläosan reunan ja leikkauslinjat suunnittelimme jääprinsessan päällä. Halusimme säilyttää asiallisen vaikutelman ja tästä syystä pääntie nostettiin melko ylös. Aluksi ompelimme pääntielle valkoisen röyhelön, joka otettiin lopulta pois, ettei liiallinen rönsyily veisi huomiota.

Kun puku oli lopulta valmis, jäi äidin tehtäväksi strassitus. Jokainen strassi kiinnitetään kolvilla yksitellen. Mukavaa ja rentouttavaa puuhaa, johon myös jääprinsessa olisi halunnut osallistua.

Tälläisen työn tekeminen on aikaavievää, mutta erityisen palkitsevaa.

Lopputuloksena syntyi kaunis, uniikki puku, joka oli yksinomaa kummityölleni räätälöity ja suunniteltu!

Varjojen maailmassa

Kirjoitettu Kategoriassa Sisustus, Suunnittelua ja toteutustaKommentoi

Uusimmassa tilaustyössäni sain valmistettavakseni 20 sateenvarjoa Finlaysonin kankaista. En ollut aikaisemmin tehnyt vastaavanlaista työtä, mutta tiesin selviäväni tilauksesta. Aluksi piti vain purkaa sateenvarjoista vanhat kankaat sekä kaarien pidikkeet.

   
   

  
Jokainen varjo muodostui kahdeksasta kiilasta, jotka saumuroitiin yhteen. Osassa kuoseista piti kuviot kohdistaa tarkemmin yhteen, mutta osan kankaista pystyi leikkaamaan huolettomammin. Keltaisessa Pajatso-kankaassa taisi olla eniten kohdistamista.

  
Kankaissa piti tietysti katsoa kuvion suunta siten, että elefantit eivät kulje päät alaspäin eivätkä kasvit kasva maahan päin.

  
Onni-kangas oli sikäli hauska, että sitä oli kaksivärisenä. Sain tehtäväkseni valmistaa siitä kolme varjoa. Päätin tehdä kaikista erilaiset.


Kauniit Coronna-kankaat sekä mustalla että valkoisella pohjalla toimivat erinomaisesti varjoissa. Molemmat kankaat ovat erityisen tyylikkäitä.

   
   
Varjoprojektin viimeisenä tulivat ihastuttavat Taikamuumi-kankaasta ommellut varjot. Kangas on niin kaunis ja niin suomalainen, monikerroksinen historiansa, tarinoidensa ja suunnittelijansa myötä. Näihin Muumi-varjoihin ja  näihin kuvauksiin oli kiva päättä tämä projekti.

   
   

Jokaisella kankaalla on tarinansa kerrottavanaan!
  

Keijun mekko

Kirjoitettu Kategoriassa Juhlapuvut, Mekot ja muut vaatteet, Suunnittelua ja toteutustaKommentoi

Joskus asiat vaan etenevät parhaalla mahdollisella tavalla kiireestä huolimatta. Niin kävi tämän tilaustyön kanssa. Ensimmäinen viesti mekkohuolesta taisi tulla muutama viikko sitten. Kankaat hankimme viime maanantaina ja itse mekon ompelin tänä aamuna.

Mekon helma oli täysi kellohelma. Koko mekko oli vuoritettu valkoisella satiinilla, eikä saumavaroja jäänyt näkyville. Mekko ommeltiin niin sanotusti pussiksi.


 Jännittävintä koko prosessissa oli tietysti se, että valmiita kaavoja ei ollut, asiakas oli hyvin siro ja halusin tehdä mekon valmiiksi yhdillä mittauksilla. Kun yläosa oli valmis, päätin kaventaa sivuista vielä yhden sentin. Oli pakko luottaa mittanauhaan.


Muokkasin alkuperäisiä kaavoja täysin mututuntumalla, poistin ja lisäilin senttejä sen mukaan, mitä oletin olevan sopivaa. Kyseessä ei ollut täysi-ikäinen lady vaan nuori neiti. Kädentiet ovat pienemmät, kaula kapeampi ja lukuisia muita pikku yksityiskohtia.


Luonnollisesti yksillä mittauksilla ja kertatapaamisella valmistettu mekko aiheutti hieman ylimääräisiä sydämen tykytyksiä sovituksen kohdalla, mutta onneksi puku istui erinomaisesti. Ja kaikkein hienointa oli nähdä niin kaunis, aito ja luonnollinen hymy mekon kantajan kasvoilla.


Jo iltaan mennessä mekko löysi tiensä omistajansa ylle ja niin sekä mekon tekijä että kantaja saivat olla tyytyväisiä lopputulokseen!

Helppo innostua  

Kirjoitettu Kategoriassa Suunnittelua ja toteutustaKommentoi

Miten luontevaa onkaan kävellä Yliopistonkadun Eurokankaaseen, astua pää tyhjänä liikkeeseen ja poistua tunnin jälkeen pää täynnä suunnitelmia. Näin minulle kävi jälleen kerran.

 

Minun oli tarkoitus suunnitella ja valita kankaat konfirmaatiomekkoon. Aluksi katselin pelkästään erilaisia valkoisia kankaita. Ehdin jo innostua kankaista, joissa oli mielenkiintoisia pintastruktuureja. Jos itselläni olisi ollut tarve ostaa valkoista kangasta, olisin päätynyt ihanaan silkkiin. Tässä kankaassa oli mielenkiintoisia kohokuvioita, jotka muodostivat vähän ruusumaisen pinnan.

Kuinka ollakaan tapasin nuoren asiakkaani, joka halusikin jotain aivan muuta, mitä olin ajatellut. Mekossa tuli olla väriä, raskautta ja veistoksellisuutta. Näin ollen oma mielikuva mekosta lensi välittömästi romukoppaan ja uusia ideoita alkoi sadella. Nyt alkoi mallin täsmennys ja armoton kankaiden metsästys niin vaatetus- kuin sisustuskankaiden puolelta.


Kankaiden valinta vaati aikaa ja kärsivällisyyttä. Kierreltyämme ja vertailtuamme useita eri kankaita toisiinsa, löysimme vihdoin sopivat materiaalit. Nuoresta asiakkaastani huomasi välittömästi varmuuden ja innon, kun ongelma ratkesi. Itsekin olin erittäin tyytyväinen valintoihin. Puvusta tulee kaksinkertainen, sisäpuoli on vaaleaa satiinia ja ulkopuoli ihanaa hempeän vihreää ruusukuvioista kangasta.
 

Tuskin maltan odottaa, että pääsen kankaisiin käsiksi ja ompelemaan tätä ihanaa uutta suloista luomusta!

Elokuun morsian 2015

Kirjoitettu Kategoriassa Hääpuvut, Suunnittelua ja toteutustaKommentoi

Itselleni ehkä jännittävin hetki yrittäjätyöni puolesta oli tämän vuoden elokuun ensimmäinen päivä. Tuolloin vihittiin avioliittoon nuori kaunis nainen, jonka morsiuspuvun sain valmistaa. Tämän morsiuspuvun valmistushan alkoi jo marraskuussa 2014. 

   
 

Tuolloin marraskuussa kävimme sovittamassa erilaisia morsiuspukuja ja kartoitimme asioita, mitä morsian halusi omassa puvussaan olevan. Puvun tuli olla laskostettu, kevyt, ilman erillisiä koristeita sekä mausteena hieman pitsiä. Mallin tuli olla vartalonmyötäinen ja helmaa kohden levenevä. Valmispukujen raskaus ja muovimaisuus ei miellyttänyt. Lisäksi pukuihin joutuu usein tekemään mittavia muutoksia, vaikkakin ne on yritetty valmistaa vartalolle kuin vartalolle sopiviksi. Kahvittelun aikana suunnitelma täsmentyi ja lähdimme hankkimaan kankaita. Kankaissa satsasimme kauniiseen pitsiin, jonka löysimme Villisilkistä, muut kankaat hankimme Helsingin keskustan Eurokankaasta.

  
Puvun ensimmäinen sovitus taisi olla maaliskuussa, jolloin valmistin puvusta protomallin. Protomallin avulla pystyimme tarkastamaan istuvuuden, leikkauslinjat sekä muut puvun kannalta tärkeät yksityiskohdat. Itse morsiuspuku alkoi valmistua maalis-toukokuun aikana. Toukokuussa sovitimme valmistuvaa pukua. 

  
Kesäkuun alussa puku alkoikin olla miltei valmis. Puvun helmasta tuli kaksikertainen siten, että päällihelma on sivusta lyhyempi ja saa liikkua vapaasti alaheman päällä. Edellisessä sovituksessa helma oli keskeneräinen, enkä ollut tarpeeksi selkeästi selostanut, että tuolloin näkyvillä ollut tylli jäisi helman alle. Morsian oli hieman epäillyt jäisikö tylli näkyviin ja oli varsin tyytyväinen nähtyään helmaratkaisun kesäkuussa.

    

Viimeisenä yksityiskohtana rakensin puvun selkäosan, jossa oli sekä vetoketju että napitus. Tämä oli puvussa kaikkein haastavin osuus, koska puvussa ei ollut takasaumaa vaan halkio. Takasauman puuttuminen oli myös mitoituksen kannalta haastavaa, puvun tuli olla juuri sopivan kokoinen. Lopputulokseen ja teknisiin ratkaisuihin sekä puvun takaosan vetoketju-napitus-rakennelmaan olin erityisen tyytyväinen. Onnistuin mielestäni näissä haastavissa ja aikaavievissä yksityiskohdissa.

  
  
Tämän työn valmistaminen oli hyvin pitkä ja intensiivinen prosessi. Kun sain ensimmäiset kuvat tästä onnea säteilevästä morsiamesta, niin kaikki se työ, mitä teimme, oli tuon arvoista. Koko tuona kauniina elokuisena päivänä huomasin ajatuksissani karkaavan morsiamen matkaan. 

  
Puvun laskokset rakensin kaavoittamalla. Laskokset olisi voinut myös laskostaa morsiamen päälle, jolloin kankaan ominaisuudet olisi voitu ottaa paremmin huomioon, mutta tämä olisi vaatinut morsiamen läsnäoloa useamman tunnin. Tästä syystä päädyin kaavoitukseen ja kyllähän sekin toimi.

  
  
Vieläkin katsoessani kuvia saatan liikuttua ja tuntea suurta kiitollisuutta, että sain valmistaa juuri tämän puvun!

Keskikesän muistoja

Kirjoitettu Kategoriassa Juhlapuvut, Kierrätystuotteet, Mekot ja muut vaatteet, Sisustus, Suunnittelua ja toteutustaKommentoi

Viileä ja sateinen alkukesä mahdollisti minulle sisällä olemisen ja keskittymisen erilaisiin ompeluhommiin. Tallinnasta hankkimani pellavat muuttivat muotoaan sekä vaatteiksi että sisustustekstiileiksi. Valmistin itselleni sellaisia vaatteita, että voin yhdistellä niistä erilaisia asukokonaisuuksia. Nämä mallit ovat niin ajattomia, että niitä voi käyttää useammankin vuoden. Taisi ystävänikin saada muutaman pellavavaatteen.

  
Viime viikolla sain kassillisen vanhoja pellavia, joista pitäisi rakennella kaksi kylpytakkia. Nämä kierrätyskankaista tehtävät kylpytakin taitavat kohta muodostua kestosuosikeiksi ja enkä pistä yhtään pahakseni, jos näin kävisi.

  
Kesä ei ollut pelkästään pellavatekstiilien parissa pyörimistä. Minulla oli myös muutama sisustustekstiiliprojekti Finlaysonin kanssa. Valmistin 20 sisustustyynyä Tomppa-kankaasta sekä kaksi mustaa patjanpäällistä messuja varten. 

  
Sain keväällä ihanan silkkikankaan Istanbulista. Tämä kangas innoitti minua tilaamaan syksyksi matkan Istanbuliin. Nyt vaan jännitän, että onnistuuko matka maan kireän poliittisen tilanteen vuoksi. Näistä Istanbulin kankaista valmistin sekä itselleni että ystävälleni mekkoja. Täytyy todeta, että silkki on edelleen materiaalina vertaansa vailla. Mikään muu materiaali ei ole niin hienostunut kiilloltaan, tunnultaan ja käyttöominaisuuksiltaan, kuin silkki – taivaalinen materiaali. 

 
Tulen kuvaamaan mekot vielä ystäväni yllä, mutta en malta olla laittamatta kuvia jo nyt näistä juhlavaatteista. Toinen mekoista on ohutta läpikuultavaa silkkisifonkia ja toinen on ohutta sähkönsinistä silkkikreppiä. Molemmat materiaalit laskeutuvat kauniisti ja olivat erinomaisia työstää. 

  
Näin kesän lopussa näyttäisi siltä, että minun työt alkavat lisääntyä sekä varsinaisessa virkatyössä että niin sanottuna yksityisyrittäjänä. Mekkojen lyhennyksiä näyttää riittävän, ja maanantaina aloitankin erään konfirmaatiomekon suunnittelun ja materiaalien hankinnan. Mielenkiinnolla odotan tätä uutta pikku proggista. Onneksi näiden töiden ohella olen voinut kaivaa puikot esiin ja neuloa muutamat olga-sukat rentoutuakseni.

   
  

Vaikka perustin aikanaan yritykseni siksi, että voin harrastaa käsitöiden tekemistä, niin tuntuu siltä, että tämä alkaa välillä tuntua jopa työltä!

Valmis työhuone

Kirjoitettu Kategoriassa Suunnittelua ja toteutustaKommentoi

Työhuoneeni on ollut valmiina jo viikon verran. Laitan valmiista työhuoneestani kuvia. Muutamia erityisiä juttuja, joita halusin huoneeseeni, olivat Artekin Siena-kangas, betonilattia sekä Ikean mustavalkoiset kalusteet. Seinälle halusin Pawel Pawlikowskin Ida-elokuvan julisteen sekä valokuvaaja Nick Brandtin valokuvista tehtyjä kortteja. Molemmat ovat tehneet minuun erityisen vaikutuksen tänä vuonna.

   
           

Työhuoneeni toimii myös vierashuoneena, joten majoitan sinne aika ajoin seuraa ja lepoa kaipaavia matkalaisia!

Kolme kärpästä yhdellä iskulla

Kirjoitettu Kategoriassa Hääpuvut, Juhlapuvut, Kierrätystuotteet, Suunnittelua ja toteutustaKommentoi

Tänään on ollut varsin vilkas työpäivä. Aamupäivällä salitreenin jälkeen viimeistelin tämän kesän elokuun morsiamen hääpuvun sekä morsiamen äidille valmistamani silkkipuvun. Hääseurue tuli sovittamaan pukuja kello 14 jälkeen. Täytyy sanoa, että jännitys oli huipussaan ennen sovituksia.  

  

Sovitimme ensimmäiseksi hääpukua. Hääpuvusta tuli juuri sellainen kuin pitikin, muutama pieni korjaus ja puku oli valmis luovutettavaksi. Tässä kohden pystyin huokaisemaan helpotuksesta. Tätä pukua tehtiin marraskuusta 2014 lähtien, joten kyseessä oli erityisen pitkä ja haastava prosessi. Kerron tästä lisää häiden jälkeen.  

 

Morsiamen äidin pukua suunnitelimme koko prosessin sivussa. Kangas löytyi toukokuussa edellisen sovituskäynnin yhteydessä. Tämä upea silkkipuku syntyi vain mittojen ottamisella, emme sovittaneet pukua kertaakaan ja puku istui täydellisesti. Puvussa on kauniit sivuleikkaukset ja vinoon leikattu kaulus. Helmaan tuli neljä halkiota antamaan väljyyttä liikkuessa. Laitan myöskin tästä puvusta kuvia häiden jälkeen.

 

Kun sain hääseurueen puvut luovutuskuntoon, ajattelin aloitella uuden kierrätysaiheisen kylpytakin valmistusta. Tämä kylpytakki tulee 50-vuotislahjaksi. Lahjan tilaaja oli keräillyt vanhoja pellavia ja pitsiliinoja kylpytakkia varten. Noudin nämä kankaat aamulla.

  
Kun sain leikattua kappaleet, aloin suunnitella taskuja ja muita yksityskohtia takkiin. Somisteena käytin kaunista ruusukuvioista pellavaliinaa. Tästä liinasta valmistin hihansuut, taskut sekä selkäkappaleen somisteen.

   
 

Kylpytakki valmistuikin sitten illan aikana. En malttanut lopettaa vauhtiin päästyäni. Lopuksi ompelin vyö- ja niskalenkit sekä itse vyön. Mielestäni kylpytakista tuli kaunis. Uskon että sekä lahjan antaja että saaja ovat molemmat tyytyväisiä.

  
Tämän kylpytakin valmistaminen oli varsin helppoa ja mutkatonta, suorastaan terapeuttista, kun takana oli vaativien juhlapukujen valmistus!