Muutama viikko sitten minuun otti yhteyttä nuori nainen, joka oli kiinostunut teettämään wanhojen päivään juhlapuvun. Pääsen työni puolesta seuraamaan wanhojen tansseja miltei joka vuosi. On mielenkiintoista nähdä, miten pukujen mallit muuntuvat ajan myötä. Vielä edelleenkin saattaa nähdä oikeasti vanhan puvun, mutta pääsääntöisesti puvut ovat tanssiaispukuja leveine helmoineen ja niukkine yläosineen.

Tämä nuori nainen, joka halusi teettää puvun minulla, oli kuitenkin päätynyt iltapukutyyliseen juhlapukuun. Oli ihana tavata tämä neito, joka oli jo selvästi päättänyt minkälaisen puvun hän halusi. Värikin oli selvä. Koska ajatukset olivat niin selkeät, päätimme lähteä samantien kangasostoksille. Päädyimme tällä kertaa Leppävaaran Sellon Eurokankaaseen. Emme kuitenkaan hankkineet samantien kankaita, vaan ostimme näytekappaleet kankaista, jotta väriä voi tarkastella paremmassa valaistuksessa. Minun tehtäväkseni jäi muotoilla sovituskappale seuraavaan tapaamiskertaan mennessä.

Tämän sovituskappaleen kaavojen muotoilu ei ollut helpoimmasta päästä; laskoksia pyöreän muodon päälle teki kaavoituksesta haastavan, mutta mielenkiintoisen. Lopulta olin tyytyväinen muotoiluuni ja sain valmistettua sovituskappaleen huomista sovitusta varten.

Juhlapukujen valmistuksessa juuri tuo muotoilu on se flow!

Viime viikolla sain vietyä asiakkaalle ihanan juhlapuvun. Puku oli yksiosainen ja yläosa rakennettu sekä pitsistä että silkkikorsetista. Hameosa leveni lantiolta kohti helmaa trumpettimaisesti.

Se, mikä teki puvusta mielenkiintoisen valmistaa, oli ehdottomasti pitsiyläosa. Miten leikata pitsi, että saisin kauniin pääntien pitsireunuksesta? Miten leikata pitsi, että tulisi mahdollisimman vähän saumoja? Kysymyksiä oli paljon.

Lisäksi halusin käyttää pitsiä siten, että se olisi osittain päällekkäin ja käsin ommeltuna alempaan kerrokseen, näin sain häivytettyä saumoja. Kaikenkaikkiaan projekti oli mielenkiintoinen ja lopputulos oli hyvin asiakkaan näköinen.

Kaunis kuin koru!

Perjantaipäivä kului niin leipoessa kuin ommellessakin. Flunssasta huolimatta olin buukannut päivän täyteen tapahtumia. Aamun ensimmäinen piristys oli kuitenkin kauppareissulla hankkimani kukat.

Ystäväni oli luvannut tulla seurakseni, kun ompelen sovituskappaletta seuraavaa tilaustyötä varten. Ennen ystäväni saapumista valmistin meille herkullisen lounaan sekä leivoin suosikkileivonnaisen, porkkanakakun.

Lounaan jälkeen aloitinkin tilaustyön valmistamisen. Valitsin ja muokkasin kaavat mieleisekseni ja leikkasin kappaleet vanhasta pussilakanasta sekä pitsistä. Protomalli tuli muutamassa tunnissa valmiiksi ja odotti illan sovitusta.

Tämä ei kuitenkaan riittänyt minulle, vaan aloitin oman juhlamekon valmistamisen. Tiedossa olisi häät Turussa tänään lauantaina. Kaapistani löytyi vanha silkkikangas, jonka sininen väri voisi sopia oranssien kenkieni kanssa, lisäksi samaisesta kaapista löytyy kaavat, joita olen haaveillut käyttää jossakin silkkikankaassa. Niinpä aloitin ompelun.

Etukappale on vinoonleikattu, joten kangas laskeutuu todella kaniisti ja luontevasti. Vesiputouspääntien idea toistuu myös hihoissa. Mekko on vuoritettu sekä hihojen että takakappaleen osalta. Etukappaleen halusin jättää ilman vuoria, jotta miehusta laskeutuisi pehmeästi. Olen tyytyväinen lopputulokseen sekä oransseihin kenkiin, joita voin käyttää tämän sähkönsinisen mekon kanssa.

En olisi ikinä uskonut käyttäväni tämän väristä mekkoa, mutta niin nyt vaan näyttää käyvän!

Viime viikolla edessäni oli ongelma. Minut oli kutsuttu juhliin, enkä tiennyt mitä pukea päälleni. Tiesin että kangasvarastostani löytyisi muutama kangas, joista voisin ommella itselleni jotain. Etsin valmiin mallin kaavalehdestä ja aloin innokkaana ommella musta-valkoista mekkoa itselleni. Mekko tuli valmiiksi.

Otin muutaman kuvan itsestäni mekko päällä ja olin tyytymätön. Miksi lähteä kokeilemaan jotain, joka ei vastaa täysin omaa tyyliä. Prosessi piti käynnistää uudelleen.

Ystäväni oli tuonut minulle Marimekosta ohuen villakankaan jo muutama vuosi sitten. Tykästyin kankaaseen heti, mutta päätin että kangas saa odottaa oikeaa hetkeä. Nyt tämä kangas saisi hetkensä.

Tutulla ja turvallisella mekkokaavalla illan aikana sainkin luotua itselleni itseni näköisen vaatteen. Ohut villa jo materiaalina miellytti minua, toisin kuin edellisen mekon tekokuitu. Materiaalilla on merkitystä.

Päätin jättää mekkoni vuorittomaksi, koska vuorin voi korvata vaikkapa silkkisellä alushameella. Valitsin muutaman asusteen vielä mekon seuraksi ja lisäksi tyylilleni uskolliset avokkaat kenkähyllystä kuin vahingossa mekon kanssa sopiviksi.

Juhlapukeutumisessa korostaisinkin itsensä huomioon ottamista. Juhlista tulee varmastikin mukavat, jos pukeudut tyylillesi uskollisesti!